18.-23.5.2015

paivakirja_2014_2015

Maanantai, 18. toukokuuta

Tänään saavuimme viimeistä kertaa opistolle, ja halusin ehdottomasti kiertää kaikki solut, jotta voin tervehtiä jokaisen ihanan opistokaverini. Tuntui epätodelliselta, että vuosi olisi kohta lopussa ja opistolaiset hajaantuisivat ympäri Suomea ja jopa valtameren toiselle puolen.

Tiistai, 19. toukokuuta

haravoimassaTiistaiaamu alkoi tehokkaasti siivousinfolla heti aamuhartauden jälkeen. Siivosimme päärakennusta pienissä ryhmissä, joita opettajat ohjasivat. Siivosin itse kielistudiota; pesimme ikkunoita sekä pyyhimme pölyjä katosta, seinistä ja hyllyjen päältä. Siivoaminen oli ihan mukavaa, koska saimme tehdä sitä kavereiden kanssa ja samalla kuuntelimme kauniita ja reippaita lauluja, jotka loivat hyvää tunnelmaa.

Tänään jatkettiin myös solujen mattojen pesua sekä haravointia nurmikoilla.

Iltapäivällä menin ystävieni kanssa vierailulle erityislinjan tyttöjen soluun. Juttelimme opiston loppumisesta ja tulevaisuudesta. Tunnelma oli iloinen ja meillä oli oikein mukavaa. Vierailuiltapäiväni jatkui, kun menimme solulaisteni kanssa ensimmäistä kertaa kylään Näskään, jossa asuu viisi mahtavaa tyttöä. Istuimme keittiössä ja juttelimme. Minulla on tänä opistovuonna ollut aikomus käydä kylässä jokaisessa solussa, mutta aika on vierähtänyt yllättävän nopeasti ja siksi harmittavan monta solua on jäänyt käymättä.

Päivällisen jälkeen meillä oli viestinnän kokeen palautus. Tuuli kertoi, miten koe oli kokonaisuudessaan mennyt. Minulla meni koe hyvin siitäkin huolimatta, että valmistautumiseni oli jäänyt tällä kertaa vähälle.

Illalla oli vapaata ja pidimme kodalla viimeisen tyttöjen illan. Paistoimme makkaraa, söimme iltapalaa, juttelimme ja lauloimme.

lehtiroskat

mattoja

Keskiviikko, 20. toukokuuta

Keskiviikkona aulaan ilmestyi valtavasti pieniä vihkoja. Jokaisessa oli opistolaisen nimi. Vihkoihin kirjoitettiin yhteisiä muistoja ja positiivista palautetta vihkon omistajalle.

kirjausta_4

kirjauksia

Kirjoittaminen oli mukavaa, vaikka välillä oli vaikea pukea ajatuksia sanoiksi. On varmasti mahtavaa lukea vihkoa kotimatkalla ja muistella opistoystäviä!

muistovihkot

Tämä päivä alkoi solujen siivoamisella. Siivosimme solumme yhteisiä tiloja: lattioita, kattoja, seiniä, kaappeja ja paljon muuta. Hommaa riitti!

Välillä me viestintälinjalaiset menimme kirjoittamaan kehityspalautetta linjasta. Kysely oli pitkä, mutta palaute on tarpeellista, että asioita voidaan kehittää. Sen jälkeen menimme lounaalle, jossa oli ruokana kanankoipia. Minulle oli valtaisa pettymys, kun kanankoivet loppuivat, vaikka sainkin muuta ruokaa. Meinasi itku tulla 😉

Kuorotunnilla harjoittelimme kevätjuhlassa esitettäviä lauluja Arton johdolla. Oli vähän surullista ajatella, että hyvän kuoromme kehitys loppuisi tähän. Olisi ollut todella mukava jatkaa ja tulla vielä paremmaksi!

Kuoron jälkeen osa opiskelijoista meni suorittamaan Eviran hygieniapassia.

Ennen päivällistä meillä oli keskustelutilaisuus auditoriossa. Puhuimme uskonasioista – siitä millaisia kiusauksia olemme kokeneet ennen opistoa ja miten opistovuosi on vahvistanut meitä. Puhuimme myös siitä, miten vanhemmat voivat tukea nuoria ja miten tärkeä on lähteä seuroihin, vaikkei siellä olisi aina ketään ystävääkään. Oli onnellista huomata, kuinka paljon ihmiset ovat vapautuneet opiston alkuajoista ja käyttivät puheenvuoroja rohkeammin.

Illalla katsoimme videoita kuluneesta opistovuodesta. Matkan varrelle mahtui upea Soppanan reissu, juhlia, teemapäiviä ja paljon muuta. Auditorio täyttyi naurusta ja iloisista ilmeistä, kun huomasimme, miten paljon monet ovat muuttuneet ja kuinka hauskaa meillä on ollut jo alkuvuodesta.

Torstai, 21. toukokuuta

aamuhartaus

Aamuhartauden piti tänään Kasper. Hän kertoi opistovuoden merkityksestä itselleen ja kiitti opiskelijatovereita ja henkilökuntaa. Aamuhartaus oli mieleenpainuva.

Aamupäivän ohjelmassa oli huoneiden siivoaminen. Meidän solussamme, jossa asuu yksitoista tyttöä neljässä makuuhuoneessa, oli valtavasti tavaraa! En käsitä, miten se kaikki tavaramäärä oli vuoden aikana voinut kertyä meille. Minulla oli todella paljon pakkaushommia, ja välillä meinasi tulla paniikki, että saanko hoidettua hommat ajoissa.

Kun otin kuvia pois seinältä, minuun iski haikeus. Tajusin, että me oikeasti lähdemme täältä – näistä huoneista, joissa olemme jakaneet kokemuksia, pitäneet hauskaa, kokeneet valtavaa iloa, mutta myös väsymyksen ja ärtymyksen hetkiä. Vaikka ihmisiin olen varmasti yhteydessä myöhemminkin, opistoelämä jää, lopullisesti.

Ennen kahvia teimme valtaisan rutistuksen ja ehdimme kuin ehdimmekin tyhjentää ja siivota huoneemme.

siivousta_2

Tänään oli kaunis sää, ja siksi päiväkahvi katettiin ulos takapihalle. Aurinko paistoi ja ilma oli täydellinen, koska pieni tuulenvire vilvoitti sopivasti.

paivakahvit

paivakahvilla_3

paisteessa_2

paisteessa_15

ulkopalloa

Taidetalolle oli viikon aikana rakennettu käsitöiden ja kuvaamataidon näyttelyä, ja se alkoi olla jo aika valmis. Öse piti siellä vielä yhteisen palautetilaisuuden omalle linjalleen.

Päivällisen jälkeen alkoi vapaa-aika ja lähdimme isolla porukalla ostamaan jäätelöä Hillamarketista.

liikkeella

Kaupasta lähdin parinkymmenen muun opistolaisen kanssa pelaamaan jalkapalloa urheilukentälle. Oli mukava pelata sitä pitkästä aikaa. Osa opistolaisista nautti kauniista illasta järven rannalla.

jalitsua_1

kylavaellus_4

vastarannalla_2

Aika kului iloisesti kylällä, ja lopulta lähdimme kävelemään opistolle. Minä ja muutama muu jopa juoksimme, että ehtisimme ajoissa viimeiseen iltahartauteen. Vähän ennen opistolle tuloa sain kuitenkin viestin, ettei hartautta ollut. Minua harmitti vähän. Iltapalaa edeltävä aika kului kuitenkin mukavasti toisten muistovihkoihin kirjoitellessa.

salissa_4

Illalla oli Muukalan, Kynälän ja Pikku-Valaputtajan järjestämää ohjelmaa salissa. Ohjelmailta oli erittäin hauska! Oli tietokilpailu, pussijuoksuviesti ja erilaisia muita kilpailuja vapaaehtoisille. Järjestäjäsoluilla oli meille myös jännittävä karkkiylläri. Muistan varmasti ikuisesti sen hetken, kun pussijuoksun päätteeksi jokainen joukkue hyppi ja hurrasi kädet toistensa kauloilla. Tunnelma oli riehakas, mutta samalla sanoinkuvaamattoman lämmin ja onnellinen.

salissa_2

kadetylos

salissa_3

Ohjelman jälkeen muodostimme aulaan piirin ja lauloimme muutaman iltalaulun. Tunsin oloni turvalliseksi muiden opistolaisten keskellä.

Perjantai, 22. toukokuuta

Tänään laitoimme päärakennuksen juhlakuntoon huomista päätösjuhlaa varten. Pesimme yhteisvoimin salin kaikki tuolit ja laitoimme ne paikoilleen.

Iltapäivällä vietimme auditoriossa mukavan hetken juuri valmistunutta Vaahteramäen Eemeli -kuunnelmaa kuunnellen. Jäimme sinne vielä pienemmällä porukalla melko pitkäksi aikaa laulamaan. Oli levollinen olo, kun ei ollut enää mitään tehtäviä kesken.

auditoriossa_laulamassa

Illalla oli Ranuan kirkossa opistonväen oma ehtoollisjumalanpalvelus. Lauloin siellä myös kuorossa.

kirkosta_6

Iltapalan jälkeen kokoonnuimme kaikki aulaan viettämään yhteistä iltaa. Tunnelma oli todella rauhallinen. Mietimme ryhmissä joitakin kivoja muistoja opistosta ja kerroimme niitä muille. Ihania muistoja tuli mieleen tosi paljon aivan alkusyksystä lähtien. Jokainen ryhmä sai myös toivoa jonkin laulun, jonka lauloimme yhdessä. Toivoin Siionin laulua 63, koska löysin sen opistossa ja siitä on tullut yksi lempilauluistani.

ilta_aulassa

Muisteluiden jälkeen jaoimme opiston lentopallosarjan kolmelle parhaalle joukkueelle diplomit muistoksi hyvästä sijoituksesta.

Sitten mikki kiersi vielä opistolaisilla, ja todella monet käyttivät puheenvuoroja. Monet kiittelivät toisia opistolaisia ja henkilökuntaa uskomattoman hyvästä vuodesta.

Kokoonnuimme lopuksi auditorioon, jossa yksi ystävämme näytti meille tekemänsä opistosivun Internetissä ja antoi meille siihen linkin ja tunnukset.

Tämän jälkeen oli tarkoitus mennä jo soluun, mutta lähes kaikki jäivät vielä aulaan. Monet itkivät, ja tunnelma oli haikea mutta ihana – kaikki tuntuivat niin tärkeiltä!

Soluun mennessämme saimme Askolta omat Valovuosi-lehtemme. Oli upeaa pitää lehteä kädessä ja selailla sitä. Meille se on kyllä kaikista paras Valovuosi!

valovuosi

Lauantai, 23. toukokuuta

Niin tämä aika vain menee eteenpäin. Tänään on opistomme kevätjuhla ja hajaannumme jokainen omiin suuntiin. Tämä päivä on todella merkittävä meille kaikille. Aivan kuin yksi lehti elämässä kääntyisi eteenpäin.

Aamulla herätessäni tuli todella haikea olo, kun ajattelin, että enää en nuku opistolla tosi tärkeiksi tulleiden huonekavereideni kanssa meidän huoneessamme. Tunne tuntui mahan pohjassa asti, mutta onneksi sitten alkoi juhlaan laittautuminen, loput pakkailut ja kuoron viimeiset harjoitukset, niin ei jäänyt paljon aikaa ajattelulle.

juhlijoita_2

Kevätjuhla alkoi yhdeltätoista suvivirrellä. Se toi mieleeni kaikki peruskoulun kevätjuhlat, joissa tunnelma on ollut aivan erilainen kuin tänään. Koulusta on ollut aina vain huippua lähteä pitkälle kesälomalle lukuvuoden jälkeen. Nyt tuntui vaikealta jättää opistokoti, mutta oli myös onnellinen ja kiitollinen olo siitä, että olen saanut viettää vuoden täällä näiden rakkaiksi tulleiden ihmisten kanssa.

Kevätjuhlan ohjelmassa oli muun muassa opistoneuvoston puheenjohtajana olleen opiskelijan puhe, kuorolaulua, soittoesityksiä sekä rehtorin ja vanhemman puhe. Ja tietysti saimme myös todistukset!

pianistit

todistus_13

todistus_12

todistus_7

Lopuksi me opistolaiset lauloimme yleisölle opistolaulumme ”Tuntea turvaa, rauhaa”. Sitä laulaessamme kyyneleet nousivat monien opistolaisten ja juhlavieraidenkin silmiin. ”Nyt eronhetki koittaa ja täältä lähdemme. Muistoista ihanista Jumalaa kiitämme. Taivaassa kerran vielä, yhdessä koolla siellä, iloiten laulamme.”

Juhlavieraiden mennessä kahville sekä oppilastöiden näyttelyä katsomaan me opistolaiset muodostimme salissa piirin. Lauloimme ”Jumalan rauhaan jälleen” ja sitten hyvästelimme toisemme. Onneksi muistot ja ystävät jäävät, vaikka opistovuotemme on nyt ohi.

nayttely_9

nayttely_10

kehto

Olen itse odottanut opistovuotta ihan pienestä asti. Tähän vuoteen oli ladattuna paljon toiveita. Ajattelin ennen opiston alkua, että yritän saada ne mielestäni pois, ettei vain tarvitsisi pettyä, mutta se oli ihan turhaa. En olisi ikinä osannut toivoa niin paljon kuin olen tältä vuodelta saanut, enkä kaikkea opiston antia varmaan edes ymmärrä.

Opistovuoden ensimmäisenä päivänä sanoimme kaikki, että tehdään tästä paras vuosi, ja pistimme sille kopot. Nyt olemme tehneet sen! Haluan kiittää siitä kaikkia opistolaisia ja henkilökuntaa. KIITOS!

americanadians_5

Comments are closed.