7.-16.1.2015

paivakirja_2014_2015

Wednesday, January 7

talviaurinko_3We returned to the Opisto from joululoma last night! Everyone was extremely overjoyed to see each other again; squeals and shouts of delight filled the solus and walkways as we all hugged and greeted one another. Although I am happy to be back, I have mixed feelings about joululoma ending. I spent Christmas with my Opisto friend’s, Martta’s, family and had a wonderful time there. Her family feels like my own family now, so it was hard to say goodbye and leave them to come here. After seeing everyone again, though, it was easy to remember why I enjoy being at Opisto so much!

This morning, we had a short welcome-back program. Eero said a few words, and the teachers sang us a song. I didn’t understand all of it, but the parts that I did understand were hilarious. We have such great staff here! Other than this brief program, we had a normal school day.

In Miekkala this evening, we decided that we want to do a 3,000 piece puzzle. We agreed to doing it on the table, but after finishing the border, we realized that it wouldn’t fit there so we moved it to the floor. I am looking forward to working on this puzzle with everyone! It will be fun to have a project that we can all work on together; it will give us more opportunities to spend time with each other.

Keskiviikko, 7. tammikuuta

Palasimme opistolle joululomalta eilen illalla. Kaikki olivat riemuissaan nähdessään toisensa taas; ilonkiljahdukset ja huudahdukset täyttivät solut ja kävelytiet, kun me kaikki halasimme ja tervehdimme toisiamme. Vaikka minusta on kiva olla takaisin täällä, minulla on ristiriitaisia tunteita joululoman loppumisesta. miekkalan_palapeli_2Vietin joulun opistoystäväni Martan perheen kanssa, ja se oli mahtavaa. Hänen perheensä tuntuu nyt kuin omalta perheeltäni, joten oli vaikea sanoa hyvästit ja jättää heidät. Mutta nähtyäni taas kaikki minun oli helppo muistaa, miksi nautin opistossa olosta niin paljon!

Tänä aamuna meillä oli lyhyt ”tervetuloa takaisin” -ohjelma. Rehtori Eero sanoi muutaman sanan, ja opettajat lauloivat laulun. En ymmärtänyt kaikkea laulusta, mutta ne kohdat, jotka ymmärsin, olivat tosi hauskoja. Meillä on loistava henkilökunta täällä! Tätä lyhyttä ohjelmaa lukuun ottamatta meillä oli tavallinen koulupäivä.

Päätimme tänä iltana Miekkalassa, että teemme 3000 palan palapelin. Sovimme, että teemme palapelin pöydälle, mutta kun olimme saaneet reunat valmiiksi, tajusimme, ettei se mahtuisi siihen, joten siirsimme sen lattialle. Odotan innolla tämän palapelin tekemistä kaikkien kanssa! Tulee olemaan hauskaa, kun meillä on projekti, jota voimme tehdä yhdessä; se tuo meille lisää mahdollisuuksia viettää aikaa toistemme kanssa.

Thursday, January 8

talvi_3

I have been feeling so refreshed and energized after joululoma; that three weeks away was good for all of us, I think. Going to my International Studies and Finn classes today was actually enjoyable; it has been awhile since I have felt this eager to attend my classes.

I played floor ball tonight with a few girls for three first time in about three months, and I loved it! When I first played this game, I didn’t enjoy it very much. Over joululoma, I played a few times and realized that I really can learn how to play it and that I really can have fun while doing so. After we finished playing, we all ran outside and dove into the snow to cool off. I am glad that I played tonight; laughing and having fun with those girls was such a good time!

We had evening devotion tonight at eight o’clock, after which we sang until it was time for evening snack. We do this every Thursday, and I love it every time. I feel warm, content, and safe inside while singing songs and hymns of Zion with my fellow Opisto friends.

Annikki and Asko helped find cross country skis, boots, and poles today for us Americans today. It was, and still will be, quite a hassle, but they are so willing to do this for us. Asko, Annikki, and the rest of the teachers, cooks, cleaners, and office staff have been incredibly kind and helpful to me and the rest of the Americans during our time here. They are always so ready to explain things to us when we don’t understand what is happening and to aid us whenever we need them to. These people have made the first half of my year in Finland wonderful; their genuine kindness has been heartwarming.

Torstai, 8. tammikuuta

Minulla on ollut joululoman jälkeen niin virkeä ja piristynyt olo. Kolme viikkoa pois täältä tekivät varmasti hyvää kaikille meistä. Kansainvälisyysopintojen ja suomen kielen tunnit olivat itse asiassa rattoisia; siitä on aikaa, kun olen ollut näin innokas menemään tunneille.

Pelasin sählyä tänä iltana joidenkin tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa noin kolmeen kuukauteen, ja se oli huippua! Kun pelasin sitä ensimmäisen kerran, en nauttinut siitä kovinkaan. Joululoman aikana pelasin sitä muutaman kerran ja tajusin, että minä todella voin oppia pelaamaan sitä ja nauttia siitä. Pelaamisen jälkeen me kaikki juoksimme ulos ja sukelsimme lumeen viilentymään. Olen iloinen, että pelasin tänään; nauraminen ja hauskanpito tyttöjen kanssa oli niin kivaa!

Meillä oli iltahartaus tänä iltana kahdeksalta, minkä jälkeen lauloimme, kunnes oli iltapalan aika. Tämä tapahtuu joka torstai, ja nautin siitä joka kerta. Minulla on lämmin, tyytyväinen ja turvallinen olo, kun laulan Siionin lauluja ja virsiä opistoystävieni kanssa.

Annikki ja Asko auttoivat löytämään suksia, monoja ja sauvoja meille amerikkalaisille tänään. Se oli ja tulee edelleen olemaan melkoinen hässäkkä, mutta he haluavat tehdä sen meidän vuoksemme. Asko, Annikki ja muut opettajat, keittäjät, siivoojat ja kanslian työntekijät ovat olleet uskomattoman ystävällisiä ja auttavaisia minulle ja muille amerikkalaisille täällä olomme aikana. He ovat aina niin valmiita selittämään asioita meille, kun emme ymmärrä, mitä tapahtuu, ja avustamaan meitä aina kun tarvitsemme sitä. Nämä ihmiset ovat tehneet minun Suomen vuoteni ensimmäisestä puoliskosta mahtavan; heidän aito ystävällisyytensä on ollut sydäntä lämmittävää.

peliakrobatiaaFriday, January 9

Our classes between lunch and coffee today were cancelled, and we had a staff vs. student volleyball tournament instead. I love when these kinds of things happen; it keeps our Opisto days exciting and unpredictable. Those of us who wanted to play made teams. Because I enjoy playing volleyball a LOT, I had tons of fun, but the atmosphere in the gym made me happier than playing did. Everyone cheered and clapped whenever the players did something well or tried especially hard to get the ball. Chants of “HK!!” and “Opiskelijat!!!” and “Ukkola!” (during the Ukkola vs. staff game) filled the gym. When I played, and I couldn’t help but grin the whole time. The staff played pretty well, especially Asko, Vesa, and Maikki. I was very impressed with their powerful hits and ability to react quickly. To my delight, the team that I was on beat the staff!! It was a close game, but I guess we were just a tiny bit better :)  When we realized that we had won, my team group hugged each other and yelled because we were so thrilled. Lots of others from the sidelines surrounded us too, and we high-fived and congratulated each other for several minutes before we finally calmed down enough to let the next team play. Being active with great people is one reason why I love being here at the Opisto!

Perjantai, 9. tammikuuta

Lounaan ja kahvin väliset tunnit oli tänään peruttu, ja niiden sijaan oli henkilökunta vastaan oppilaat -lentopalloturnaus. Minusta on niin kivaa, kun on tällaisia tapahtumia; ne pitävät meidän opistopäivämme jännittävinä ja ennalta arvaamattomina. Ne meistä, jotka halusivat pelata, tekivät joukkueita. hk_vs_okKoska tykkään pelata lentopalloa PALJON, minulla oli huippuhauskaa, mutta tunnelma salissa ilostutti minua vielä enemmän kuin pelaaminen. Kaikki kannustivat ja taputtivat, kun pelaajat tekivät jotain hyvin tai yrittivät erityisen kovasti saada pallon. Huudot ”HK!!” ja ”Opiskelijat!!!” ja ”Ukkola!” (Ukkola vs. henkilökunta -pelin aikana) täyttivät salin. Kun pelasin, en voinut olla hymyilemättä koko ajan. Henkilökunta pelasi melko hyvin, varsinkin Asko, Vesa ja Maikki. Minuun tekivät vaikutuksen heidän voimakkaat lyöntinsä ja taitonsa ragoida nopeasti. Ilokseni minun joukkueeni voitti henkilökunnan!! Se oli tiukka peli, mutta luulenpa että me olimme vähän parempia :) Kun tajusimme, että olimme voittaneet, me kaikki joukkueeni jäsenet halasimme toisiamme ja huusimme, koska olimme niin riemuissamme. Monet muut kentän reunoilta ympäröivät meidät myös, ja me löimme ylävitosia ja onnittelimme toisiamme monta minuuttia ennen kuin lopulta rauhoituimme tarpeeksi ja annoimme seuraavalle joukkueelle pelivuoron. Aktiivinen tekeminen mahtavien ihmisten kanssa on yksi syy, miksi rakastan täällä opistossa olemista!

yleisoa_innoissaan

ok_riemuitsee_3

molarit

pelinais

vaihtopenkki

peliporukkaa_3

Saturday, January 10

kuvaajaIn woodshop class today, I began working on a silver bracelet for my sister. Because I have already made a necklace in this same pattern, I have been able to work fairly quickly on this bracelet. I am excited at the thought of giving it to her when I go back to America; it will be fun to give her something that I made myself!

This evening, many of the Opisto students went to Laura Vääräniemi’s birthday party in her solu. We gave her a card and small gift, and she graciously served us snacks and drinks. Opisto sure would be different without those special line students! They brighten my day every time they greet me with a high five or a “Hey, Emily!”

After Laura’s party, we all gathered in the aula. We roasted makkara, sang around the piano, and some even played volleyball. With most of us in such a small space, the aula rang with laughter, happy chattering, and singing. The singing again made me feel warm inside; songs and hymns of Zion truly are beautiful.

Today was Saturday, which means that we were allowed to stay in the main building until 10:45, so a group of us played volleyball after evening snack. These volleyball games were silly and noncompetitive, and we all played simply to have a good time.

Lauantai, 10. tammikuuta

Teknisen työn tunnilla aloin tehdä hopeista rannekorua siskolleni. Koska olin jo tehnyt samankaltaisen kaulakorun, pystyin tekemään rannekorua hyvin nopeasti. Olen innoissani ajatuksesta, että annan sen hänelle, kun menen takaisin Amerikkaan; on hauska antaa hänelle jotain itse tehtyä.

Illalla monet opistolaiset menivät Laura Vääräniemen synttäreille hänen soluunsa. Annoimme hänelle kortin ja pienen lahjan, ja hän tarjoili meille juotavaa ja herkkuja. Opisto olisi varmasti erilainen ilman näitä erityislinjan opiskelijoita! He kirkastavat päivääni joka kerta, kun he tervehtivät minua – pistävät ylävitosen ja sanovat: ”Hey, Emily!”

Lauran synttäreiden jälkeen kokoonnuimme aulaan. Paistoimme makkaraa, lauloimme pianon ääressä, ja jotkut pelasivat lentopalloa. Aula täyttyi iloisesta jutustelusta, naurusta ja laulusta, koska suurin osa opistolaisista oli kokoontunut niin pieneen tilaan. Laulaminen sai minut jälleen tuntemaan oloni lämpimäksi; Siionin laulut ja virret ovat todella kauniita.

Tänään oli lauantai, mikä tarkoitti että saimme viipyä aulassa varttia vaille yhteentoista. Osa meistä pelasi lentopalloa vielä iltapalan jälkeen. Pelit olivat leikkimielisiä ja kaikki pelasivat vain pitääkseen hauskaa.

Sunday, January 11

For our program today, Risto Kukkonen talked to us in the auditorium about entrepreneurship. He was a very captivating speaker and had interesting things to say! He told us that successful entrepreneurs are always honest with everyone: themselves, their families, their employees, and their customers. Without honesty, it is nearly impossible to run a business well. He also told us how important it is to have a good attitude, get up every day and work hard, and communicate with others. Although I am not planning to become an entrepreneur, I can apply the things that he talked about to my daily life.

aurinkojarvi_2

In the evening, I walked to the RY for services with a group of people. It was very cold outside but it was worth it. It was nice to listen to the sermon, sing songs, and chat with some of my friends from the town of Ranua. One of my friends even gave us a ride back to the Opisto; the kindness of everyone here never ceases to amaze me!

Sunnuntai, 11. tammikuuta

Ohjelmaamme kuului tänään Risto Kukkosen luento yrittäjyydestä. Hän oli hyvin kiehtova puhuja ja hänellä oli mielenkiintoista sanottavaa. Hän kertoi, että menestyvät yrittäjät ovat aina rehellisiä kaikille: itselleen, perheelleen, työntekijöilleen ja asiakkailleen. Ilman rehellisyyttä on melkein mahdotonta pyörittää bisnestä hyvin. Hän puhui myös, kuinka tärkeä on hyvä asenne: joka-aamuinen ylösnousu, kova työskentely sekä vuorovaikutus toisten kanssa. Vaikka en olekaan suunnittelemassa yrittäjyyttä, voin soveltaa näitä asioita jokapäiväiseen elämääni.

Illalla kävelin porukassa ry:lle seuroihin. Ulkona oli hyvin kylmää, mutta seuroissa käynti oli sen arvoista. Oli mukava kuunnella puhetta, laulaa lauluja ja jutella muutamien ranualaisten ystävieni kanssa. Yksi heistä jopa antoi meille kyydin opistolle; ihmisten ystävällisyys täällä ei ikinä lakkaa yllättämästä minua.

Tuesday, January 13

Amber ja Emily 3I came back from my trip to America and Sweden today. Overall, I had a great trip and it was wonderful to be home for Christmas. I was flown home for my brother’s wedding. During my stay at home I enjoyed being with my family and seeing all my friends I hadn’t seen in four months. There was no time for me to rest, however. Christmas was soon around the corner and two days after Christmas was the wedding! I never really realized how much stress a wedding was and I wasn’t even part of it!

Palasin tänään Amerikan- ja Ruotsin-matkaltani. Minulla oli kaiken kaikkiaan mahtava matka, ja oli ihana olla kotona jouluna. Menin kotiin veljeni häiden vuoksi. Kotona nautin yhdessäolosta perheeni kanssa ja siitä, että näin ystäviäni, joita en ollut nähnyt neljään kuukauteen. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa levähtää. Joulu oli pian ovella, ja kaksi päivää joulun jälkeen olivat häät! En ole ennen tajunnut, mitä kaikkea häiden järjestely vaatii, enkä itse edes ollut niiden päähenkilö!

Christmas was a hard time for my family and I. We were especially missing my sister and the pain of her being gone was felt in everyone that day. Even though we have a large family, you could feel the huge gap that her absence left behind. A couple days later came my brother’s wedding and it was so lovely. God truly blessed their wedding! My brother Troy and his soon to be wife, Trianna, remembered Katie by lighting a candle for her at the beginning of the ceremony as Katie’s favorite song was playing, God Made the Sun. My heart hurt because I wanted my sister to be here for our brother’s wedding.

Joulu oli vaikea kokemus perheelleni ja minulle. Kaipasimme syksyllä kuollutta siskoani, ja suru hänen poismenostaan tuntui erityisesti juuri jouluna. Vaikka meillä on iso perhe, tunsimme, että hän jätti jälkeensä valtavan ison tyhjän paikan. Parin päivän päästä olivat veljeni häät, ja ne olivat ihanat. Taivaan Isä todella siunasi ne! Veljeni Troy ja hänen vaimonsa Trianna muistivat Katieta sytyttämällä hänelle kynttilän ennen vihkiseremoniaa, ja samalla soitettiin Katien lempilaulua “Jumala loi auringon”. Sydäntäni särki, koska olisin toivonut siskoni olevan läsnä veljemme häissä.

sisko

I left two days after the wedding and landed in Sweden the day before New Year’s Eve and traveled to my aunt and uncle’s home in Sifferbo. I spent the next two weeks playing with my little cousins, getting much needed sleep, late night talks with my aunt and taking many walks. The weather there was beautiful, it felt and looked like spring until two days before I left when Sweden got about 30 cm of snow.

Kaksi päivää häiden jälkeen lensin Ruotsiin ja olin siellä uudenvuodenaattoa edeltävänä päivänä. Matkustin enoni ja hänen vaimonsa kotiin Sifferbohon. Vietin kaksi viikkoa leikkien pienten serkkujeni kanssa, nukuin pois univelkojani; myöhään iltaisin keskustelin tätini kanssa, ja kävin usein myös kävelemässä. Sää siellä oli kaunis; tuntui ja näytti kuin olisi ollut kevät, kunnes kaksi päivää ennen lähtöäni satoi 30 senttiä lunta.

By then I was SO excited to get back to Opisto! I could not wait to see all my friends and to finally just be back! My heart was filled with so much happiness as I saw each of my friends. It felt so good to be back!

Ja sitten olin niin innoissani tulossa takaisin opistoon! Tuntui, etten malta odottaa, että näen kaikki ystäväni ja että vain pääsen takaisin! Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun näin ystäväni. Tuntui niin hyvältä olla taas täällä!

Wednesday, January 14

Wednesday was a hard day for me to get up because they are my busiest days! They start at 8:15 and end at 17:00. I was still trying to recover from jet lag and waking up early did not help. I was tired all day but it did not stop me from enjoying it! There was a lot to talk about and everyone wanted to know how my trip to America was! One of my favorite parts of the day was when I saw Veli. Everyone in the main building could hear him when he first saw me, “AMPPPPAAAARRIIIIIII!!!” By the time supper came around I was so tired from all my classes, jet lag and trying to talk with everyone.

Keskiviikko oli minulle kova päivä, koska ne ovat kiireisimpiä päiviäni! Koulupäivä alkaa klo 8.15 ja päättyy klo 17. Kärsin yhä aikaerosta, ja herääminen aikaisin ei helpota asiaa. Väsytti koko päivän, mutta en antanut sen pilata tunnelmaani. Oli paljon kerrottavaa, ja kaikki halusivat kuulla, millaista minulla oli olla Amerikassa. Yksi mieluisimmista hetkistä tänä päivänä oli, kun näin Velin. Kaikki päärakennuksessa saattoivat kuulla, kun hän ensimmäisen kerran näki minut: “AMPPPPAAAARRIIIIIII!!!” Iltapalan aikaan olin jo tosi väsynyt oppituntien, aikaeroväsymyksen ja jatkuvan puhumisen vuoksi.

Thursday, January 15

I started my classes off with International Studies. After lunch I went to Finn class and then to Textiles and starting finishing my quilt that I had started before Christmas break. It felt good to actually get back to work and accomplish things!

Oppituntini alkoivat kansainvälisyystiedolla. Lounaan jälkeen olin suomen tunneilla ja sen jälkeen tekstiilitunneilla. Siellä aloin viimeistellä peittoani, jonka aloitin ennen joululomaa. Tuntui hyvältä päästä työhön käsiksi ja edistyä siinä!

ohjelmailta

After supper we had evening devotion by Jouni Lohi. Evening snack was served early because Näppärä and Porila were putting on an evening program. I was looking forward to the program because it was going to be skits and I had an opportunity to try understand as much as I could in Finnish! There were many skits and I can’t quite remember them all but the one that stood out to me the most was the one about the rich man, the handsome man and the ugly man. They even made a skit about the speech jammer and Aapo and Selja did a good job at being willing to go in front of everyone using the app. There were many laughs that night and Näppärä and Porila did a very good job at entertaining us!

ohjelmailta_2

Iltahartauden piti tänään Jouni Lohi. Iltapala syötiin tavallista aikaisemmin, koska sen jälkeen vietettiin Näppärän ja Porilan järjestämää ohjelmailtaa. Odotin innokkaasti ohjelmaa, koska luvassa oli sketsejä ja minulla oli mahdollisuus yrittää ymmärtää suomea! Sketsejä oli monta, enkä voi muistaa niitä kaikkia, mutta eräs niistä kertoi rikkaasta miehestä, komeasta miehestä ja rumasta miehestä. Yhdessä sketsissä oli ideana puheen sekoitus kännykällä, ja Aapo ja Selja olivat rohkeasti vapaaehtoisia ja vastailivat yleisön edessä kysymyksiin napit korvillaan. Nauroimme illan aikana paljon, joten Näppärän ja Porilan asukkaat onnistuivat todella hyvin viihdyttämään meitä!

kuuraa_2

Comments are closed.