8.-17.4.2015

paivakirja_2014_2015

Keskiviikko, 8. huhtikuuta

Täällä taas. Loma meni että hurahti kotioloissa ja mökillä ollessa. Niin se on pääsiäinenkin jo takana päin… Opistobussi tuntui kumman tyhjältä eilisiltana, mutta melu linja-autossa, tai enimmäkseen sen peräosassa, ei ollut yhtään normaalia vähäisempi opistolaisten vaihdellessa kuulumisia miltei viikon mittaiselta lomalta.

Keskiviikkoaamu alkoi minulla kuvataiteen tunneilla: taidehistoriaa ja luontoaiheisen grafiikan työn luonnostelua. Tuntien väliin mahtui Arton aamuhartaus, jossa hän puhui muun muassa pimeydestä.

Toisten ollessa kuorossa uppouduin lomalla lainaamaani kirjaan, ja se kaksituntinen vierähti äkkiä. Matikan tunnillakin kävin. Lukion kurssin asiat tuntuvat suoraan sanottuna hellyttäviltä, tänäänkin melkein itkin kun katsoin oppikirjan yksinkertaisia neliöjuurilaskuja. Herttaisia.

Uskontotunnilla käsittelimme Pietarin kirjeen tekstejä ja keskustelimme niiden pohjalta tehdyistä kysymyksistä. Ehdottipa minulle joku vaatesuunnittelijan uraa tuon kaksoistunnin aikana. Ei se ihan se ala ole, mille olen ajatellut suuntautua, vaikkakin samassa tiedekunnassa sitä opiskellaan.

Päivällisen jälkeen vietin aikaa pianon ääressä ja vetelin taas omiani. Löysin uuden polun musiikin maailmasta ja seurasin sen kosketinreittiä hetken verran. Pysähdyttyäni polku katosi. Se oli kai taas yksi niistä kerran-kuljettavista reiteistä… Minulle merkitsee paljon se, että improvisoidessa soittaa aina jotain omaa ja uutta, vaikka se usein kuulostaakin samankaltaiselta kuin jollakin edellisistä kerroista, tai ehkä muistuttaa jotain jo keksittyä sävelmää. Se, että sävelet jäävät kertasäveliksi (kun en pysty itse niitä toistamaan, eikä niitä kukaan voi opetella, kun nuotteja ei ole olemassa) on minusta eräällä tavalla kiehtovaa, vaikka itse sanonkin…

Myöhemmin sulkeuduin taas kirjani pauloihin ja tarinan vietäväksi. Ennen iltapalaa ehdin pelata vähän lentopalloa, sen jälkeen kun varsinaiset pelit olivat päättyneet. Ja kappas vain, ensimmäinen päivä olikin siinä.

oksat

Torstai, 9. huhtikuuta

Tänään oli Vaatteet vaihtoon -päivä, ja käytävällä näkyi monia keskenään vaatteita vaihtaneita opiskelijoita sekä muuten muiden vaatteisiin pukeutuneita. Mielenkiintoista oli huomata, miten helposti yhdisti toisen päällä olevat vaatteet niiden oikeaan omistajaan. Ihan kaikkien kohdalla arvaukseni ei osunut oikeaan.

Aamun radiotyön tunneilla kävin läpi kuunnelmaa varten äänitettyjä pätkiä, nimesin ja järjestelin niitä kansioihin. Oman äänen kuuleminen nauhoitteilta osaa sitten aina olla yhtä outoa. Tosin en tiedä, voiko nyt puhua omasta äänestä, kun Vaahteramäen Eemelinä yritän puhua toistakymmentä vuotta nuoremman pikkupojan äänellä.

Hyppytunnit hujahtivat nopeasti. Ensimmäinen katosi jonnekin, en edes tiedä minne, ja toisen vietin taas kirjan parissa, löhöten kirjaston uudella, pehmeällä tuolilla.

Englannin tunnilla saimme tehtäväksi kirjoittaa jostakin meille tärkeästä paikasta, jossa vietämme paljon aikaa. Kirjoitelmassa tulee käyttää monipuolisesti aistikokemuksia kuvaamaan kyseistä paikkaa ja siellä tehtäviä asioita. Päätin heti, että kirjoitan kirjastosta.

kirjastossa

Kuvailmaisun tunneilla jatkoin vapaa-aiheista öljyvärimaalaustani, ja viimeisellä tunnilla kävimme Ranuan kirjastolla viimeistelemässä taidenäyttelyn pystytyksen. Öse oli sen jo aloittanut muutaman opiskelijan kanssa.

taidetta

taidetta_3

Kirjastossa muistin, että minulla olisi ollut viestinnän tunti, jossa yhden ryhmän oli tarkoitus keskustella erään novellin pohjalta, mutta en sitten ehtinyt koko tunnille. Huomasin myös, että lompakkoni oli jäänyt opistolle, enkä siis voinut lainata paria kirjaa sieltä. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun niin kävi! Ja tajusinpahan siinä samassa, että minulla ei ollut henkilöllisyystodistusta mukana, joten en voinut käydä äänestämässäkään, niin kuin muutama muu opistolainen oli käynyt aikaisemmin. Noh, ensi viikolla sitten joku päivä kävellen käymään…

oppilaitakirjastossa

Päivällisen jälkeen menin takaisin taidetalolle, jossa luonnostelin valmiiksi yhden yliopistoon lähetettävistä ennakkotehtävistä. Jälkieni siivoamisessa minulla meni sen verran kauan, että myöhästyin parilla minuutilla iltahartaudesta. Ylläni olleiden vaatteiden kanssa (vaihdoin vaatteita Emilyn kanssa; minulla oli hänen pieni, pinkki neuleensa ja tiukat, lyhyet siniset housut, sekä hänen hiusnauhansa) en viitsinyt lompsia myöhässä auditorioon – mitä olisi puhujakin ajatellut – joten menin kirjastoon kuuntelemaan hartautta.

Illalla oli mukava nähdä Reisjärveltä sählypelistä palanneita kanssaopiskelijoita; ehdittiin muutama laulukin luikaista ennen iltapalalle menoa. Soluun saavuttuani tuntui oikein mukavalta laittaa taas omat vaatteet ylle. Eihän Emilyn vaatteissa mitään vikaa ollut, mutta huomattavasti viihtyisämmältä tuntuu, kun on oma ja sopivan kokoinen vaatekerrasto yllä. Kiitos lainasta, Emily!

Perjantai, 10. huhtikuuta

Aamupalalla olin tiskisijaisena, minkä jälkeen suuntasin kuvaviestinnän kaksoistunnille, jossa viestintälinjalaiset työstivät mainoskuva- ja taidelinjalaiset taidekuva-analyysejään. Muutamat, minä mukaan luettuna, ryhtyivät suunnittelemaan kesän opistoseuroihin seuramerkkiä ja luonnostelivat ideoitaan paperille.

Tuntien jälkeen oli lyhyt siivousinfo, josta minulle jäi erityisesti mieleen Anteron sanat: ”Älkää ainakaan ottako märällä lattioita” – sana ”ainakaan” jäi kaikumaan pääkoppaani. Oli myös hyvä kuulla, että rehtori oppi kuinka moppirätti asetetaan helposti lastaan – käytettyään sellaista jo pari vuotta.

Lounaalla tarjottiin pizzaa ja tiskivuoro vaihtui seuraavalle ryhmälle, jolle kerääntyi heti suuret tiskivuoret, joten menin heidän avukseen. Yhteiselle tunnille ehdimme vasta sen loppupuolelle, minkä jälkeen autollinen väkeä lähti Ranuan kirjastolle äänestämään. Äänestäjille oli tarjolla kahvit, mutta vain yksi meistä taisi kajota kupposeen.

Kirjastolta suuntasimme S-markettiin palauttamaan Porilan kaappiin kerääntyneen muutaman pullon ja tölkin, rahaa taisi tulla hieman päälle 24 €…

kynttilaIltapäivän neljällä kuvaviestinnän tunnilla työstin Valovuotta eteenpäin. Parin viikon kuluttua sen tulisi olla valmiina pakettina. Taittaminen on yllättävän mukavaa puuhaa. Kun minut lyötiin syksyllä taittovastaavaksi julkaisutoimikunnan kokouksessa, en suoraan sanottuna ollut järin innostunut ylennyksestä, vaikka ajattelinkin sen luovan hyvän pohjan tulevia opintojani varten, joissa varmasti tulen tekemään erilaisia taittotehtäviä.

Viimeisen tunnin aikana ennen päivällistä kuulin pysäyttävän uutisen, jonka seurauksena olin melko jännittynyt parin tunnin ajan. En voinut vähään aikaan lakata tärisemästä, ja tunteet puskivat pinnalle niin, että silmiä kirveli, minkä takia meninkin taas tiskiin apuun – pitääkseni itseni kiireellisenä ja siirtääkseni ajatukseni toisaalle.

Teille, jotka tunsitte auto-onnettomuudessa kuolleen Sofian, haluan omistaa Siionin laulun 283 sanat. Tämä laulu on usein lohduttanut minua ikävässä isoisäni kuoleman jälkeen. Toivon, että myös te voisitte löytää tästä lohtua.

Taivaassa minulla on sinut, /oi armollinen Jumala.
Maan päällä turvaan otit minut, / näin olet turva ainoa.
Jos käynkin tietä vaikeaa, / kätesi ohjaa, taluttaa.

Jos nääntyisikin vaivan alla / niin ruumiini kuin sieluni,
ei ole valtaa kuolemalla, / kun sinä olet toivoni.
Kallio olet sydämen, / osani iankaikkinen.

Lähellä Herraa, Jumalaani / on aina minun onneni.
Näin turvaan sinuun, auttajaani, / ja kerron armotöistäsi.
Sinulle kiitos, että saan / tietäsi käydä kunniaan.

Lauantai, 11. huhtikuuta

Ensimmäinen oppitunti alkoi 10.15, joten uskalsin nukkua yhdeksään asti, mitä olen yleensä pitänyt heräämisen takarajana. Kuvaviestinnässä työstin taas Valovuotta.

Iltapäivällä keräännyimme kaikki auditorioon, jossa pidimme pienimuotoisen muistotilaisuuden Sofialle. Tilaisuus oli herkkä, eikä punaisilta silmiltä voitu välttyä. Minusta oli hyvä kuulla omaisten luona vierailleelta opettajalta, että heillä ovat asiat ihan hyvin, vaikka eronikävä onkin valtava.

Hän pääsi perille, rauhaan ja turvaan, Isän huostaan, jossa toivomme voivamme hänet kerran tavata ja iloita yhdessä, ikuisessa kodissa.

Kahvin jälkeen, kun muilla linjoilla koulupäivä oli jo päättynyt, oli taidelinjalaisten viestinnän tunti, jolloin katsoimme dokumenttiohjelman insinöörikirjailija Antti Hyrystä. Sen jälkeen jäimme vielä luokkaan keskustelemaan, pari tl-hörhöä ja opettaja, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli jo päivällisaika.

Lentopallo lensi taas mukavasti syönnin jälkeen, ja saimmepa yhden pisteistä kiitos ihan hienon piikkini, jonka löin verkon yli suoraan vastustajien kenttään. Kehua uskallan siksi, että se oli puhdas vahinko…

Kellon lähestyessä seitsemää alkoi opistolle saapua nuoria seuroihin sekä viettämään aikaa kanssamme niiden jälkeen. Seurojen alussa muistimme yhdessä ranualaisten kanssa Sofiaa. Hetki oli koskettava.

Seurojen jälkeen vetäydyin joksikin aikaa soluuni, jossa kirjoitin osan opistopäiväkirjan teksteistäni puhtaaksi koneelle. Iltapalalla keskustelimme poliittisia parin ystävän kanssa. Olimme kaikki kutakuinkin yhtä pihalla koko aiheesta, minkä takia se olikin niin mukavaa.

Iltapalan päätyttyä tunkeuduin törkeästi taas tiskarien avuksi, mutta onneksi kukaan ei siitä pahoittanut mieltään. Illalla päiväkirjaa lopetellessani juttelin samalla Porilan nuoren kaartin jäsenten kanssa. Se oli mukavaa, ottaen huomioon, että en usein osallistu juuri minkäänlaisiin keskusteluihin solussani syistä, että keskusteluita on harvoin ja/tai olen harvoin paikalla sellaisten sattuessa. En kylläkään menisi kutsumaan tuota jutustelua erittäin syvälliseksi, mutta joka tapauksessa oli mielenkiintoista kuulla, millaisista asioista nuo pojat juttelevat – kuulla hieman heidän ajatuksiaan.

Sunnuntai, 12. huhtikuuta

Sunnuntaiaamuna me tytöt heräsimme salissa osa virkeinä ja osa vähän vähemmän virkeinä viettämään lepopäivää. Nukuimme salissa, koska meillä oli ollut siellä tyttöjenilta.

Päivällä saimme Matti Laivamaan vieraaksi luennoimaan meille Suomen demokratiasta ja politiikasta yleensäkin.

Illemmalla lähdimme lähes kaikki seuroihin rauhanyhdistykselle. Seurojen jälkeen minä ja 19 muuta opistolaista menimme Österbergeille kylään. Oli mukavaa istua ja laulaa yhdessä iltaan asti.

Maanantai, 13. huhtikuuta

Tämänpäiväinen teema sai meidät miettimään tyttöjen ja naisten asemaa eri kulttuureissa. Mirjami piti meille myös aamuhartauden aiheeseen liittyen.

Muutamat opistolaiset alkoivat tänään suunnitella opistopaidan tai muun sellaisen hankkimista muistoksi. Mikä olisi tuote, jota voisi kuljettaa arjessa mukana ja joka yhdellä koolla oltaessa muistuttaisi tästä yhteenkuuluvuudesta? Anorakki, huppari, kumpparit, reppu…?

Tiistai, 14. huhtikuuta

oppipojat

Tämä oli ihan tavallinen tiistai. Kaikki ahkeroimme tunneilla niin kovasti, että kun käveli luokkasiiven halki, saattoi kuulla kuinka kynät sauhusivat ja aivot raksuttivat. Tai ainakin niin saattoi kuvitella!

teknista

Monia töitä saadaan nyt valmiiksi kevään tultua. Taidelinjan muotoilutunneilla arvioitiin tänään valaisimia, joita opiskelijat olivat suunnitelleet ja valmistaneet. Materiaaleina oli käytetty ainakin puuta, paperia, metallia ja höyheniä.

valot

valo_2

valo_4

valoa_kansalle_2

Iltapäivällä minulla oli liikuntaa. Pelasimme sählyä Maikin kannustaessa meitä. Päivällisen jälkeen suurin osa pojista lähti jäähallille höntsäämään. Se taisi olla pojille viimeinen kerta tänä keväänä. Illalla saimme kämppäämme yllättäen yövieraaksi yhden kämppäläisemme pikkuveljen.

jakistelijat_2

auto_1

Keskiviikko, 15. huhtikuuta

Aamuhartaudessa Öse sanoi, että oli tullut se aika vuodesta, jolloin hän lukee Niilo Rauhalan runon Huhtikuun koraali. Ja sen hän sitten luki: ”Sameat lyhtyjen valot sumussa huhtikuun. Peittyvät tiet ja talot, kostea oksa on puun…” Olikin juuri sellainen tuhruinen, räntäsateinen aamu, vaikka on viime aikoina ollut myös aurinkoisia säitä.

hamy

Muutamat pojat piristivät arkista keskiviikkopäivää lähettelemällä sydämiä ja sanomalla positiivisia asioita. Kuorossa harjoittelimme uusia lauluja tulevaa musiikkimatineaa varten. Illalla oli taas lentopallopelejä. Kämpillä vietimme yhden kämppäläisemme synttäreitä.

Torstai, 16. huhtikuuta

Torstai oli minulla työntäyteinen päivä. Sain valmiiksi kaikki rästissä olleet hommat. Keskipäivällä keskeytimme oppitunnit ja kokoonnuimme pariksi tunniksi aulaan keskustelemaan. Syntyi hyvää pohdintaa muun muassa erilaisiin ihmisiin suhtautumisesta sekä sosiaalisen median käytöstä. Puheenvuoroja käyttivät pääasiassa opiskelijat.

keskustelijat_3

keskustelijat_2

keskustelua

Jossain vaiheessa päivää väsymys vei minusta voiton ja nukahdin toisten kämpän sohvalle.

Iltahartauden ja iltapalan jälkeen salissa oli Jämerän, Miekkalan ja Nassakan suunnittelemaa ohjelmaa. He olivat järjestäneet monenlaisia kilpailuja ja tehtäviä.

katselijat

 

Olin yhdessä tehtävässä vapaaehtoinen. Eteen annettiin iso astia, ja se oli täynnä kermavaahtoa ja karkkia. Tehtävän ideana oli, kuka saa poimituksi astiasta eniten karkkeja ilman käsiä. Minä poimin 17 ja voitin kaikki vastustajat leikiten pitkän kieleni ansiosta.

kupilla

 

vaahtoparta

ilmeet

seljaPerjantai, 17. huhtikuuta

Tänään yhteisellä tunnilla lauloimme onnittelulaulun kahdelle päivänsankarille, Seljalle ja Samille.

Ennen viikonloppuvapaalle lähtöä saimme tietoa seuraavan jakson tapahtumista. Opistolla on pari juhlaa, joten meitä muistutettiin juhlavaatteiden tuomisesta. Kuulimme myös, että ensi viikolla talkoilemme lapsuusmuisto-cd:n teossa ja pidämme kolme kännykätöntä päivää. Paljon muutakin tapahtuu, joten – levätkäähän viikonloppuna!

 

Comments are closed.