Opintomatka 11.-15.5.2015

paivakirja_2014_2015

Maanantai, 11. toukokuuta

Today was a fabulous day. There is no other way to phrase it! I joined the rest of our opisto students in Kalajoki at lunch time and was immediately swept up in the wave of happiness that everyone was feeling. The sun was shining, the air was fresh and warm, there was no snow covering the green grass, and everyone was laughing and playing with each other. Judging from this, I know that we’re going to have the best opintomatka ever.

Tänään oli satumainen päivä. Ei ole muuta tapaa kuvata sitä! Liityin toisten opistolaisten joukkoon lounasaikaan Kalajoella ja pääsin heti samaan onnelliseen tunnelmaan. Aurinko paistoi, sää oli raikas ja lämmin, vihreillä nurmikoilla ei ollut yhtään lunta, ja kaikki nauroivat ja pelleilivät keskenään. Tästä päätellen meille on tulossa paras opintomatka ikinä.

aterialla

 

autot

The bus ride was filled with fun times, laughs, and games. We sang songs, and threw a volleyball around at the back of the bus. We were all in high spirits and thoroughly enjoyed spending time with each other.

Bussimatkat täyttyivät hauskanpidosta, naurusta ja peleistä. Lauloimme ja heittelimme lentopalloa bussin takaosassa. Meillä kaikilla oli tunnelma korkealla ja nautimme yhdessäolosta toistemme kanssa.

rylle

Around 16:00, we stopped at the Vaasa RY for coffee and to stretch our legs. It was so nice to play in soft, green grass because we haven’t seen it in such a long time. A big group of us hit my volleyball around, and others practised a choir song inside.

Noin neljän aikaan pysähdyimme Vaasan rauhanyhdistykselle juomaan kahvia ja lepuuttamaan jalkojamme. Oli hauska pelailla pehmeällä, vihreällä nurmella, koska emme olleet nähneet sellaista pitkään aikaan. Iso joukko pompotteli minun lentopalloani, ja toiset harjoittelivat kuorolaulua sisällä.

pihapalloa_3

kuoro_rylla

Before we left Vaasa we drove through the Summer Service area. Only about one and a half months after we see each other there!

Ennen kuin jätimme Vaasan, ajoimme tulevan suviseura-alueen läpi. Vain noin puolentoista kuukauden kuluttua tapaamme toisemme siellä! 

suviskenttaa

The bus ride from Vaasa to Pori was just as much fun as the one before. We played a song game in which we had to guess what instrument was playing the song. I was with Ailu and Janika, and even though we didn’t win, we still had a lot of fun. I chatted a lot with people whom I hadn’t really talked with before and realized again how much I love these people.

Bussimatka Vaasasta Poriin oli yhtä mukava kuin aiemmin. Meillä oli laulukilpailu, jossa piti tunnistaa, millä soittimella laulu soitettiin. Olin samassa ryhmässä Ailun ja Janikan kanssa, ja vaikka emme voittaneet, meillä oli hauskaa. Juttelin monien ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole ennen juuri jutellut ja tajusin taas, kuinka paljon pidän näistä ihmisistä.

linja_autossa

We got to Pori at about 20:00 and went immediately to our hotel and got our room keys and brought our bags up to them.

Saavuimme Poriin noin kahdeksalta ja menimme heti hotelliin, saimme huoneemme avaimet ja veimme matkatavaramme sinne.

hotellinovella

Then we all went to a beautiful riverside park for iltapala and evening play time. A small group of us hit my volleyball around again, and many people played on the children’s playground. The slides were long and slippery and I felt like a kid again when I went down them. We all had lots of energy after sitting on a bus all day long so it was great to have a fun place to burn (buss) it off!

Sitten menimme kauniiseen joenvarsipuistoon syömään iltapalaa ja pelailemaan. Pallottelimme pienessä ryhmässä taas minun lentopallollani, ja monet leikkivät lasten leikkikentällä. Liukumäet olivat pitkiä ja liukkaita, ja tunsin itseni jälleen lapseksi, kun laskin niistä alas. Meillä kaikilla oli paljon energiaa, kun olimme istuneet koko pitkän päivän bussissa, joten oli mahtavaa, kun oli paikka, missä saatoimme purkaa sitä!

leikkipuistoon

leikkipuistossa_3

verkossa

ritsa

picnic

On the bus ride back, we sang ”Ilta on tullut”, and then when we got back to our hotel, we all headed to bed. I stayed u pretty late chatting with Erica and Martta, my roommates, and Erica and I even went down to the lobby to buy some snacks at 23.30 because we were hungry.

Bussimatkalla takaisin hotelliin lauloimme ”Ilta on tullut, Luojani”. Hotellilla suuntasimme sänkyjämme kohti. Juttelin aika pitkään huonekaverini Erican ja Martan kanssa, ja Erica ja minä kävimme vielä puoli kahdeltatoista alakerran aulassa ostamassa sipsejä, koska olimme nälkäisiä.

So far, it’s been a awesome trip! I’m so thankful that we have this opportunity to do something fun together before opisto ends!

Tähän saakka matka on ollut ihana! Olen niin kiitollinen, että meillä on mahdollisuus kokea jotain näin hauskaa yhdessä ennen kuin opisto loppuu!

kaverukset_2

Tiistai, 12. toukokuuta

Tiistaiaamuna herätys kävi itseltäni ajoissa, 6.45, mutta jäin pehmeään hotellisänkyyn loikoilemaan vielä joksikin aikaa. Aamupalan valikoima oli laaja, ja vaikeuksia oli päättää, mitä EI ottanut lautaselleen. Itse vedin tuhdin aamupalan: kolmea erilaista leipää juustoineen ja leikkeleineen, karjalanpiirakkaa ja munakokkelia, lihapullia ja nakkeja, salaattia, lautasellinen marjajogurttia ja mysliä, sekä maustamatonta jogurttia ja marjoja, kuppi maitoa ja toinen kaakaota, jonka kanssa myös pari keksiä ja minidonitsi. Oli siinä ähky tulla, kun normaalisti syön noin neljänneksen siitä kaikesta…

Matkalla Porista Raumalle kuulimme aamuhartauden. Ajoimme läheltä opettajamme Mirjamin kotipaikkaa, eikä Olkiluodon ydinvoimalakaan ollut kuin kymmenisen kilometrin päässä reitiltämme.

Teimme lyhyehkön kiertoajelun Vanhan Rauman mukulakivikaduilla. Näimme vanhanaikaisia rakennuksia, kujia ja katuja sekä ihka aitoja raumalaisia. Yksi suurimmista (miten ironista) nähtävyyksistä Vanhassa Raumassa oli Kitukränn, Suomen kapein katu, josta itse käyttäisin nimitystä kuja. Se oli päällystämätön ja leveydeltään noin kaksi metriä. Huikea näky.

Rakennusten seinillä roikkuvat vanhanaikaiset puotien kyltit olivat mielestäni hienoja. Tiukassa ja kapeassa yhdeksänkymmenen asteen käännöksessä bussimme oli nuolaista erästä rakennuksen seinää, mutta taitava kuskimme ”Äijä” ohjasi sulavasti menopeliämme kokemuksen järkkymättömällä otteella.

Mirjami piti A-bussissa meille oppitunnin Rauman kielestä, jota kuulemma kuulee joskus harvoin Raumalla ollessa. Meille jaettiin pienet lappuset, jossa oli tekstiä kyseisellä kielellä. Mietimme ryhmissä muutamien lauseiden merkityksiä , esim: ”olkkan dervtullui”, ”friski myättuult” ja ”sans snää mnuu snääks”. Lopuksi Mirjami luki Rauman murteella kirjoitetun tarinan.

Kello on nyt noin kymmenen ja istumme linja-autossa matkalla Turkuun. Taivas on pilvinen, ja eilisillan ennusteen mukaan Turussa saattaa sataa vettä.

Turussa marssimme suoraan Hesburgeriin, jossa ennakkoon valitsemamme mega- ja kanaburgerit tarjoiltiin yhdessä ranskalaisten ja juotavan kanssa, ja niiden päälle saimme vielä jäätelöannokset, joihin lorauttelimme kastikkeita mielemme mukaan.

hesessa_3

Toteutimme Hesburgerissa jonkun saaman idean laulu -flash mobista (= joukolla tehty odottamaton yllätys julkisella paikalla). ”Minun ystäväni on kuin villasukka” kajahtikin komeasti kolmikerroksisessa ravintolassa. Useat tuntemattomat paikalla olleet ihmiset lähtivät lauluun mukaan, ja kaikilla vaikutti olevan mukavaa. Tempauksen jälkeen alettiin suunnitella jo seuraavaa samankaltaista jossakin muualla tehtäväksi.

ryhmakuva_2

Turun tuomiokirkon portailla otimme ryhmäkuvan, ja oppaita odotellessa lauloimme Maamme-laulun. Meidät jaettiin opastusta varten kolmeen ryhmään. Kirkossa pyöri myös pari muuta turistiryhmää oppaineen. Kuulimme kirkon historiasta esimerkiksi sen, että kirkko on palanut neljä kertaa rakentamisensa jälkeen, minkä takia siellä ei ole enää komeita patsaita ja reliefejä seinillä. Seinille on veistämisen sijaan maalattu patsaista kuvia.

Kun lähtöaikamme alkoi lähestyä, kerääntyi opistokuoro kirkon etuosaan laulamaan virren 357 ”Saavu, Jeesus, suuri armontuoja”. Laulu kajahti kirkossa lumoavasti, ja sitä oli todella hieno pysähtyä kuuntelemaan, kuten monet muutkin kirkossa kierrelleet tekivät. Kirkosta poistumisemmekin oli varmasti vaikuttava, kun lauloimme opistolaulua ja kävelimme pitkää keskikäytävää kohti ulko-ovia. Keräännyimme eteistilaan laulamaan laulumme loppuun ennen kuin lopulta poistuimme linja-autoille.

portailla

Turun linnassa teimme toisen turistikierroksen kirkolta mukaan lähteneiden oppaidemme johdolla. Linna näytti ulkoapäin pienemmältä kuin kuvittelin sen olevan, mutta sisätiloja sekä pihaa siellä kuitenkin riitti.

pihalla

ihanpihalla

Kävelimme useat portaat ylös ja tulimme valaistuun moderniin sisäänpääsytilaan. Linnan sisällä meni käytäviä ja portaita labyrinttimaisesti tilasta toiseen, eivätkä kaikkia kulkureittejä saaneet vierailijat käyttää. Moniin tiloihin oli puhkottu uusia sisäänpääsyjä, jotta siellä olisi helpompi kulkea. Linnassa oli melko vähän alkuperäistä kalustoa, ja monet tilat olivat täysin tyhjiä seinillä roikkuvia lamppuja lukuun ottamatta.

linnopas

Pääsimme näkemään muun muassa tyrmän, josta Jaakko Ilkka, nuijasodan nuijamiesten päällikkö, on ainoana ihmisenä paennut, eikä varmuudella tiedetä, miten hän siinä onnistui. Näimme paljon myös rekvisiittaa linnassa vastikään kuvatun kuningatar Kristiinasta kertovan Tyttökuningas -elokuvan jäljiltä. Linnassa oli myös kirkko ja kuninkaansali, joita käytetään nykyään esimerkiksi vihkimis- ja hääjuhlatiloina.

Turun torilta lähdimme sitten viettämään parituntista vapaa-aikaamme. Kävelin kahden TL-ystävän kanssa kukkulalle, jonka päällä seisoi linnamainen kivirakennus, Turun taidemuseo. Ihailimme sitä joka puolelta, mutta sisälle emme tohtineet mennä. Samoin sen ympärillä oleva kallioinen puistoalue sai meiltä paljon huomiota. Monissa puissa oli jo isot vihreät lehdet.

oksa

Mitään tiettyä päämäärää meillä ei ollut tuon parin tunnin aikana. Kaduilla ihailimme hienoja rakennuksia ja pohdimme niiden tyylejä. Pysähdyimme parin taidekaupan kohdalla ja huvin vuoksi arvioimme näyteikkunassa olleita töitä. Oli maalauksia ja piirustuksia sekä valokuvia. Mielessä käväisi myös kysymys: mitähän taideopettajamme Öse olisi sanonut, jos olisi nähnyt meidät siellä ja kuullut puheemme?

Linja-auton hurruutellessa illalla kohti Maitoisia ihastelimme ohi valuvia metsiä ja peltoja, joiden keskellä leirikeskuskin sijaitsi. Maitoisissa tulisimme viettämään loput reissumme öistä. Me bussin B pojat kannoimme ensitöiksemme keittiöön kaikki ruokatavarat, minkä jälkeen lähdimme etsimään huoneitamme. Leirikeskus on osittain remontin alla, muttei se meitä haitannut.

Iltapalaksi saimme lämpimiä lihapiirakoita, ja sitten keräännyimme saliin, jossa kerrattiin hieman päivän tapahtumia, käytiin läpi seuraavan päivän ohjelmaa ja laulettiin iltalaulu. Hiljaisuuden saapuminen tosin viivästyi, kun niin monissa huoneissa seurattiin jääkiekko-ottelua, mutta ennen pitkää sekin laskeutui keskuuteemme. Nyt pikaisesti nukkumaan, että jaksaa herätä uuteen päivään!

Keskiviikko, 13. toukokuuta

Tänään lähdimme heti aamupalan jälkeen matkustamaan kohti Helsinkiä. Pääkaupunki odotti meitä kauniine rakennuksineen ja nähtävyyksineen ja tietenkin ostoskeskuksineen.

helsinkisumu

helsingintaloja

sibeliusmonumentti

Aluksi teimme kaupunkikierroksen bussissa, jossa meitä opasti stadilainen opas. Kierroksen jälkeen vietin vapaa-aikani pääasiassa sisätiloissa kauppoja kierrellen, sillä ulkona tuuli voimakkaasti ja satoi kuuroittain. Vastoin tapojani shoppailin ilman varsinaista tarvetta ja löysin kuin löysinkin jotain ostoskassiin pantavaa.

kahvilalla_2

kahvilalla

Kiinalaisen ravintolan kanapallot ja kirjakaupan sarjakuvat jäivät minulle päivästä päällimmäisinä mieleen. Ilta kului taas tutussa paikassa, Maitoisissa.

tuolirinki

tuolirinki_2

Torstai, 14. toukokuuta

Helatorstaiaamuna lähdimme Maitoisista kohti Porvoota. Matka oli mukava, ja sen aikana oli hyvä kerätä vielä voimia päivää varten. Saavuttuamme Porvooseen jakaannuimme neljään ryhmään. Kävelimme oppaan ja oman ryhmämme kanssa ympäri kaupunkia ja katselimme hienoja maisemia, rakennuksia ja katuja. Tutustuimme erityisesti Vanhan Porvoon historiaan. Kiipesimme myös näköalapaikalle, jossa eteemme avautui Vanha Porvoo koko komeudessaan.

porvoo_1

porvoo_3

jyrkkakatu

opasryhma

 

ryhma_kierroksella

aittoja_2kirkko

Kierroksen jälkeen meillä oli hetki vapaa-aikaa, ja useat meistä kävivät Brunbergin makeismyymälässä ostamassa ”suukkoja” tai muuta hyvää. Kohta jatkoimme matkaamme bussikyydillä RAX-ravintolaan, jossa meillä oli varattuna buffet. Söimme vatsamme täyteen herkullisia salaatteja, kanaa ja pitsaa. Myös pehmis maistui opistolaisille.

Kylläisinä hyppäsimme taas bussiin ja matkustimme Noarkin pienoismallimaailmaan. Siellä oli valtavasti upeita pienoismalleja suomalaisista ja joistakin ulkomaisistakin rakennuksista, ja sinne oli rakennettu pienoismalli myös junaradasta ja suomalaisista juna-asemista. Kuulimme, että erilaiset käsityönä tehdyt tuotteet ovat syntyneet, kun Noark on tarjonnut työtä syrjäytyneille, työttömille ja alkoholiongelmaisille.

pienoisasema_2

Myös Noarkin pihalla oli pienoismalleja. Otimme hetken aurinkoa pihalla, ja kävimme ystäväni kanssa poimimassa voikukkia ja tekemässä kukkaseppeleen. Kävi kuitenkin ikävästi – puhelimeni putosi kiven päälle, siitä särkyi näyttö eikä puhelimen kosketus enää toiminut. Rikkoutumisen aiheuttama harmitus oli kuitenkin helppo unohtaa, koska päivä oli niin tapahtumarikas.

Seuraavaksi meillä oli vapaata aikaa Porvoossa. Lähdimme opistokaverieni kanssa kiertämään kirpputoreille. Aioimme mennä kahvilaan, mutta jumituinkin erään ystäväni kanssa kiehtovaan matkamuistomyymälään. Kun selvisimme torille, kuulimme opistolaisten laulavan kaupunkilaisten iloksi. Itsekin liityin laulajien joukkoon. Oli mahtavaa istua mukulakivin päällystetyllä torilla ja laulaa suomalaisia kansanlauluja. Ilma oli pitkästä aikaa lämmin ja aurinko paistoi.

pojat_2

Sitten oli aika palata busseille ja takaisin Maitoisiin. Ensimmäisen kerran Maitoisissa olomme aikana aurinko paistoi, ja se sai opistolaiset innostumaan paljasjalkajalkapallosta ja lentopallon pelailusta. Muutaman ystäväni kanssa teimme pienen kävelylenkin kodalle, ja meillä oli todella hauskaa.

nurmilentista_3

nurmipalloa_5

nurmipalloa_4

Tultuamme kävelyltä söimme myöhäistä päivällistä, minkä jälkeen alkoi ohjelmailta. Leikimme erilaisia leikkejä; ensimmäisessä testattiin, kuinka hyvin tunnemme toisemme, ja toisessa pidimme hauskaa eräänlaisen sokkoleikin muodossa. Oli upeaa tuntea, miten opistolaisten yhteishenki melkein nostatti katon ilmaan. Lopuksi lauloimme ja Eero-rehtori piti helatorstai-illan hartauden.

Perjantai, 15. toukokuuta

It was 6:45 in the morning and we awoke to the happy voice of Pia saying, ”Good morning! Time to wake up!” Most of us groaned and rolled over, quite annoyed that we had to be up so early, but we slowly got out of our beds and walked into breakfast where the rest of the Opisto was sitting at the tables half asleep. The mood of the whole group of opistolaiset was very mixed! We were excited for another day together but this also was our last day of the opintomatka and many of us didn’t know what we really felt.

linja_autossaKello oli 6.45 aamulla, kun heräsimme Pian onnelliseen ääneen: ”Hyvää huomenta! On aika herätä!” Useimmat meistä voihkivat harmissaan, kun meidän täytyi nousta niin aikaisin, mutta vähitellen pääsimme ylös sängyistämme ja kävelimme aamiaiselle, missä muu opiston väki istui pöydissä puoliunessa. Tunnelma opistolaisten joukossa oli hyvin sekava! Olimme innoissamme uudesta yhdessäolon päivästä, mutta tämä oli myös meidän viimeinen opintomatkapäivämme, ja monet eivät tienneet, miltä meistä todella tuntui.

After breakfast we went out to our respective solu and cleaned up. Away went all of our bedding and the last of the dirt was swept up from the floor. We put our bags onto the bus and found something to occupy our time with while the others finished cleaning up their spots. It was a beautiful day outside! The sun was shining, the sky was a brilliant blue with puffy white clouds. People were hitting a volleyball around while others just sat outside, enjoying the weather before we had to go sit in the bus. The busses left at 8:15 and we were on the road!

Aamiaisen jälkeen menimme asuntoihimme siivoamaan. Otimme vuodevaatteet sängyistä ja pyyhimme lattiat. Veimme matkatavarat bussiin ja keksimme jotain tekemistä siksi aikaa, kun toiset vielä siivosivat. Oli kaunis päivä! Aurinko paistoi, taivas oli loistavan sininen ja pilvet pehmeitä ja valkoisia. Jotkut pallottelivat lentopallolla ja toiset vain istuivat ulkona nauttien säästä, ennen kuin piti mennä istumaan bussiin. Bussit lähtivät kello 8.15, ja olimme matkalla!

linjapiilissa

It didn’t take long for everyone to lay their heads down and go to sleep. During this time I had time to reflect on the past week. Oh, how it has flown by! It seemed like we were just getting started on the trip and here we were, on the trip back home.This past week has been an absolutely amazing time. The whole Opisto has been able to be together and participate in group activities. I believe we all have felt that Opisto is coming to an end very quickly and that has made us come even closer together. We want to hold onto these last few days we have together before we will all go our separate ways in a week.

Ei kulunut kauan, kun kaikkien päät painuivat ja he alkoivat nukkua. Minulla oli aikaa pohtia kulunutta viikkoa. Voi, miten nopeasti se meni! Tuntui kuin olisimme juuri aloittaneet matkan, ja nyt olimme kotimatkalla. Kulunut viikko on ollut aivan uskomatonta aikaa. Koko opisto on voinut olla yhdessä ja osallistua yhteiseen toimintaan. Uskon, että me kaikki olemme tunteneet, että opistovuosi päättyy hyvin pian, ja se on tehnyt meistä vielä läheisempiä. Haluamme pitää kiinni näistä viimeisistä yhteisistä päivistä ennen kuin menemme kaikki omille teillemme viikon kuluttua.

panda_2I felt content riding down the road today, everything seemed to be in the right place and I wouldn’t have traded it for anything else. I loved the feeling knowing that we were all together and we still had a week left. But I also had a bittersweet feeling and it was especially present in my heart today as we headed to our own separate homes for the off weekend. We have been given such a blessing to be together for this Opisto trip and now it is all good memories, just like our Opisto year has been. It was some comfort to me that when the year does end we will be able to still hold each other in our hearts.

Tunsin tyytyväisyyttä matkalla tänään, kaikki tuntui olevan kohdallaan, en olisi muuttanut mitään. Oli ihana tuntea, että olimme kaikki yhdessä ja että meillä oli vielä viikko jäljellä. Mutta tunsin myös haikeutta, erityisesti tänään, kun suuntasimme koteihimme viikonlopuksi. Meitä on siunattu tällaisella matkalla, ja nyt se on meillä vain muistona, kuten koko opistovuosi. Se hieman lohduttaa minua, että kun vuosi loppuu, voimme silti säilyttää toisemme sydämissämme.

We headed to Jyväskylä and visited the Panda shop. Our intention was to only spend there 20 minutes and then head to Jyväskylä’s yliopisto for lunch, but that didn’t happen. The whole Opisto went into the Panda shop and there was so much to look at and buy it ended up being a 45 minute shopping trip!

Suuntasimme Jyväskylään ja vierailimme Panda-kaupassa. Tarkoituksenamme oli viettää siellä vain 20 minuuttia ja mennä sitten lounaalle Jyväskylän yliopistolle, mutta tämä ei ihan toteutunut. Koko opisto meni Panda-kauppaan, ja siellä oli niin paljon nähtävää ja ostettavaa, että siitä tulikin 45 minuutin ostosretki!

karamelleja

Slowly, we dropped off many different opistolaiset and the busses were getting emptier and emptier. Goodbye’s were said and we all looked forward to seeing each other again next Monday. This off weekend will do us good because this past week has tired a lot of us out. It has been packed with sightseeing, free-time, mutual ohjelma, and traveling from place to place.

I have made many memories during this trip that I will hold for a lifetime!

Vähitellen pudotimme kyydistä opistolaisia ja bussit tulivat yhä tyhjemmiksi. Hyvästelimme ja jäimme innolla odottamaan, että näemme taas ensi maanantaina. Vapaa viikonloppu tekee meille hyvää, sillä viikko väsytti meitä paljon. Se oli täynnä nähtävyyksiä, vapaa-aikaa, yhteistä ohjelmaa ja matkustamista paikasta toiseen.

Sain tältä matkalta monia muistoja, jotka säilytän koko elämäni ajan!

reppu

Comments are closed.