13.-18.5.2014

paivakirjanappi

Sunnuntai, 18. toukokuuta

Istun huoneessani tietokoneen äärellä kirjoittamassa opistopäiväkirjaa. Välillä järjestelen tavaroitani paikoilleen. Opisto-cd soi taustalla. Eilen vietimme opistovuotemme päätösjuhlaa ja sitä ennen viimeistä viikkoa opistolaisina. Ei ihme, että keskittyminen on vähän vaikeaa!

mattoja

Viimeinen viikko kului muuttotouhuissa ja yhteisen ohjelman parissa. Tiistaina meidät jaettiin ryhmiin päärakennuksen suursiivousta, kaukalon purkua ja mattojen pesua varten. Minä pääsin siivoamaan näyttämöä sekä näytelmävarastoa. Työtä riitti useaksi tunniksi, mutta oli mukava huomata, että työstä oli jotain hyötyäkin.

Keskiviikkona oli vuorossa solujen yhteisten alueiden siivoaminen. Kaikki omat tavarat piti viedä pois keittiöstä ja eteistiloista, minkä jälkeen joka nurkka kuurattiin puhtaaksi. Illalla Keikkulan, Näppärän, Näskän ja Jämerän väki järjestivät ohjelmaa, jossa jaettiin muun muassa vuosititteleitä. Hyvä yhteishenkemme oli illan aikana taas käsinkosketeltava. Luontokin oli juhlatuulella: järvestä olivat lähteneet jäät, ja yöllä oli upea kuutamo.

kuutamo

korulipasTorstaina oli pakkaamisen ja omien huoneiden siivoamisen aika. Tavaroita pakatessa alkoi jo vähän tuntua siltä, että opistosta lähdetään kohta lopullisesti. Kun työ oli valmis, oma huone näytti melko oudolta! Kahvin jälkeen kokoonnuimme auditorioon opistovuotemme viimeiseen keskusteluun. Opettajat vastasivat perheaiheisiin kysymyksiin, jotka olivat talvella jääneet käsittelemättä. Illalla luokkasiivessä ja kirjastossa kävi kova kuhina. Pöydille oli laitettu jokaiselle oma vihkonen, johon muut saisivat kirjoittaa muistoja ja terveisiä. Illan mittaan myös poltettiin videoita muistoksi opistovuodesta.

Perjantaina tehtiin vähän kaikenlaista: pystytettiin näyttelyjä, haravoitiin pihaa ja laitettiin salia juhlakuntoon. Illalla oli ehtoollistilaisuus Ranuan kirkossa. Loppuillan vietimme auditoriossa kaikki yhdessä. Katsoimme opintomatkavideon, nauroimme, itkimme ja kerroimme ajatuksistamme, joita opiston loppumiseen liittyi. Oli hyvä ilta, kiitos kaikille!

tyynyt_matto

grafiikka

 

 

 

 

 

 

 

kuvat_levylletekstivalaisin

 

 

 

 

 

 

 

Kevätjuhla-aamuna laittauduimme juhlakamppeisiin ja kuorolaiset avasivat ääntään. Kotiväkeä saapui opistolle salin täydeltä. Jessika juonsi juhlan, ja Elias piti opistolaisen puheen. Lauloimme opistolaulun, jonka sanat tuntuivat sopivan myös minun ajatuksiini. ”Rukous hiljaa mielessäni…”

kevatjuhlayleisoa_3kuuluttaja

 

 

 

tervetulopuhe

 

todistustenjakotodistustenjako_2

opistolaulu_4hyvastelya

Juhlan päätyttyä me opistolaiset menimme pihalle isoon rinkiin. Lauloimme ”Jumalan rauhaan jälleen”, ja pojat lauloivat ”Eikä me olla veljeksiä” meille tytöille. Kun laulut oli laulettu, aloimme hyvästellä toisiamme. En oikein vieläkään tajunnut, että nyt opistovuosi oikeasti loppui eikä näitä rakkaita ihmisiä enää näe niin useasti. Hyvästeleminen kesti kauan, eikä senkään jälkeen olisi malttanut lähteä. Kämppien edustat olivat täynnä autoja, joihin oppilaat kantoivat tavaroitaan. Vähitellen opisto tyhjeni, ja lähdin itsekin kotiin.

* * *

Ja tässä sitä istutaan, muistellaan kaikkea. En oikein saa sanoiksi sitä, mitä haluaisin. Opistovuoteen sisältyi vaikeitakin asioita, mutta kaikkine kokemuksineen se oli tärkeä, kasvattava vuosi. Olen päättänyt, etten sure sitä, että se on ohi. Iloitsen siitä, että sellainen oli, ja olen tosi kiitollinenkuoro_4!

 

 

Comments are closed.