18.-28.2.2014

paivakirjanappi

 

Tuesday February 18

hk_oppilaat_lentistaTuesday morning started out with the student versus staff volleyball and floor ball games. The staff approved to have the games under one restriction: The students must allow the staff to win. I think by saying that the staff was not able to win. After many rotations of students participating in the volleyball game, the students seemed to keep themselves together despite the constant switching. Through all the hustle and bustle the students were able to outplay the staff. Then we moved onto the floor ball game. The students were again more prepared and were able to keep together resulting in another clear win by the students. I would have to say that playing volleyball during lesson breaks and in the evenings helped the students pull through.

 

Tiistai, 18. helmikuuta

Tiistai alkoi henkilökunnan ja opiskelijoiden välisellä lentopallo-ottelulla. Henkilökunta suostui pelaamaan yhdellä ehdolla: opiskelijoiden pitäisi antaa heidän voittaa. Luulen, että tämä tarkoitti, ettei henkilökunnalla ollut mahdollisuuksia voittoon. Opiskelijoilla oli joukkueessa monia vaihdoksia, mutta he kuitenkin saivat pelin pysymään koossa. Kaiken häslingin päätteeksi opiskelijat voittivat henkilökunnan. Sitten vaihdoimme sählypeliin. Opiskelijat olivat jälleen paremmin valmistautuneita ja saivat toisen kirkkaan voiton. Se, että pelaamme paljon lentopalloa oppituntien välissä ja iltaisin, auttoi varmasti opiskelijoita onnistumaan.

 

Wednesday February 19

This morning we North American students along with Lauri from the Art line visited Ranua’s Lukio. Here we gave a two hour presentation for the English class on our lives in North America. We talked about the weather, what we do in our free time, work, school, and our families. It was a very fun and enjoyable time to be there. The teacher was very impressed with our presentation and wanted us to come back sometime this year. After giving our presentation, we were able to eat lunch with the students and meet some of the students.

In the evening was the girl’s floor ball team’s first practice. I had never played floor ball before coming to Finland which made me really happy to be able to participate in a new sport.

Keskiviikko, 19. helmikuuta

Tänä aamuna me pohjoisamerikkalaiset opiskelijat yhdessä taidelinjalaisen Laurin kanssa vierailimme Ranuan lukiolla. Siellä pidimme englannin tunneilla kahden tunnin ajan esityksiä elämästämme Pohjois-Amerikassa. Kerroimme ilmastosta, vapaa-ajastamme, työkokemuksista, koulusta ja perheistämme. Oli tosi mukavaa olla siellä. Opettaja oli hyvin innostunut esityksistämmme ja pyysi meitä tulemaan uudestaankin. Esitystemme jälkeen saimme syödä lounasta siellä ja tavata muitakin opiskelijoita.

Illalla oli tyttöjen sählyjoukkueen ensimmäiset harjoitukset. En ole pelannut sählyä ennen Suomeen tuloani ja olen iloinen, kun saan osallistua uuteen lajiin.

 

Friday February 21

In Finn class we had our third exam which went quite well.

Perjantai, 21. helmikuuta

Tänään meillä oli kolmas suomen kielen koe. Se meni ihan hyvin.

 

Lauantai, 22. helmikuuta

Kun heräsin aamulla, tajusin heti, että tänään olisi kauan odotettu tyttöjenilta! Illan järjestäjänä olin odottanut iltaa ehkä enemmän kuin muut tytöt. Jännitti, onnistuisiko kaikki suunnitelmien mukaan.

Koulupäivä oli ihan normaali, ja kuudelta saimme kokoontua auditorioon nuorteniltaan. Heti sen jälkeen alkoivat viimeiset järjestelyt tyttöjeniltaa varten. Herkut tarjoilua varten haettiin Muukalasta kotitalousluokkaan, kaikki hakivat itselleen patjan patjavarastosta, piano siirrettiin saliin, sali siistittiin ja sinne kannettiin pöytiä tarjoilupöydiksi, “kysymyslaatikon” laput käytiin läpi, ja paljon muutakin pientä järjestelyä piti vielä tehdä. Kymmeneltä kaikki oli valmista. Kokoonnuimme saliin, ja muutama poikakin yritti tunkeutua mukaan, mutta eihän heitä voitu mukaan ottaa.

tyttojenilta_1tyttojenilta_2Aloitimme tyttöjenillan yhteisillä leikeillä, ja ensimmäisenä olimme “vaimonryöstöä”. Sen jälkeen menimme lattialle makoilemaan päät toisten mahan päällä ja olimme naurujonoa. Kesken leikin minun piti lähteä kotitalousluokkaan lämmittämään pitsoja muutaman tytön kanssa sekä viemään tarjottavia saliin. Noin yhdeltätoista alettiin syödä, ja samalla kokoonnuttiin istumaan ympyrään salin keskustaan. Syötyämme osa porukasta haki patjat, sammutimme kirkkaat valot ja jätimme vain jalkalampun ja pyötälamput päälle. Ennen kahtatoista aloitimme keskustelun. Toivomuksia keskustelunaiheista oli tullut tosi paljon, ja päätimme aloittaa ulkonäköön liittyvistä asioista. Keskustelu oli todella hyvä! Kun tuntui, että tästä aiheesta oli keskusteltu tarpeeksi, aloimme puhua kiusaamisesta ja ulkopuolelle jättämisestä. Saimme kuulla monen kiusatun ja myös kiusaajan kokemuksia. Keskustelu olisi voinut kestää vaikka aamuun asti, mutta se oli pakko jättää kesken, koska alkoi olla nukkumaanmenoaika. Teimme lopuksi yhteisen päätöksen siitä, ettei ketään jätetä ulkopuolelle ja että haluamme olla kaikkien kavereita. Muutama oli jo nukahtanut keskustelun lopulla, ja loputkin alkoivat pian hiljentyä ja asettua nukkumaan.

Olin arvellut, että kun kokoonnumme vain tyttöjen kesken keskustelemaan, keskustelu olisi avointa. Olin oikeassa, sillä todella moni halusi pitää puheenvuoroja. Päätimme, että mennään joskus tyttöjen kanssa kotaan jatkamaan keskustelua. Tämä yhteinen ilta kohotti ainakin minun mielestäni tyttöjen välistä yhteishenkeä, ja sen järjestelyyn kannatti käyttää aikaa!

 

lumiveistoksia_3Sunnuntai, 23. helmikuuta

Päivä alkoi lumiveistoskilpailulla. Me Miekkalan väki muotoilimme kuutiostamme nojatuolin, mukavuudenhaluisia ihmisiä kun olemme. Päivä jatkui solu- ja henkilökuvausten kirjoittamisella Valovuoteen, opiston vuosilehteen. Juttuumme tuli paljon sisäpiirisanontoja, kuten vaikkapa ”going ham” ja ”just kidding”. Emme menneet seuroihin rauhanyhdistykselle, koska siellä oli vuosikokous. Niinpä auditorioon sai mennä kuuntelemaan nettiseuroja Phoenixin talviseuroista. Opistolla oli kaksi tyttöä vierailulla Etelä-Suomesta, mutta tänään heidän oli lähdettävä kotia kohti. Kiva kun tänne halutaan tulla tutustumaan!

 

lumiveistoksia1lumiveistoksia_2

 

.

.

.

.

.

.

.

Maanantai, 24. helmikuuta: LAPSUUSPÄIVÄ

Tällä alkavalla viikolla emme vilkaisekaan normaalia lukujärjestystä, koska noudatamme teemaviikon ohjelmaa. Teemana on ihmisen elämänkaari.

Hannan pitämän aamuhartauden aiheena oli ”Lapsuuteni uskovaisessa kodissa ja suuressa perheessä”. Siinä tuli paljon asiaa kotoa annettavista arvokkaista elämän eväistä. Isossa perheessä oppii jakamaan asioita, huomioimaan muita ja sietämään erilaisuutta. Erityisen koskettavaa oli, kun Hanna kuvasi anteeksiantamuksen siunauksen ja rukouksen perustavanlaatuista merkitystä. Ne tuovat turvallisuuden tunnetta silloinkin, kun elämä heittelee.

Tuuli avasi meille elämänkaari-käsitettä. Hän piirsi ensin taululle janan ja sen päälle kaaren. Huimaa nousua oli aina sinne kahdenkymmenenviiden ikävuoden tienoille ja sen jälkeen aikuisuuden loivempaa kaarta, joka sitten jossain keski-iän vaiheessa alkoi kääntyä laskuun. Mitään tarkkoja raja-arvoja ei elämänkaaressa ole, ja kaaren malli riippuu yksilöstä, miten hän sen mieltää. Elämän jälkipuoliskokaan ei kaikissa asioissa ole jyrkkää laskua vaan siihen voi sisältyä esimerkiksi luovuuden nousua. Elämänkokemus ainakin kasvaa kaiken aikaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlimme tuoneet opistolle lapsuuskuviamme, ja niistä pidettiin tunnistuskilpailu.Tehtävä oli ainakin minusta yllättävän hankala. Silti silmät ja suut ja muut kasvojen piirteet löysivät oikeat omistajansa, kun tulokset julkistettiin.

Opiskelijoiden ja henkilökunnan jäsenten lapsuuskuvista sekä vanhempiemme hääkuvista pystytettiin aulaan näyttely. Oli hauska aina ohimennessä tunnistaa tuttuja ihmisiä noista kauan sitten otetuista kuvista.

Videolta näimme välähdyksiä opistotoverimme Maijun lapsuudesta. Video oli hauska. Lapsen laulua oli niin arjen leikeissä kuin perhejuhlassa, ristiäisissä. Kuvissa oli myös muita sisaruksia ja lapsuusystäviä. Yhdessä leikittiin roolileikkejä ja harrastettiin esimerkiksi urheilua. Tilanteet ja tunnelmat tällä videolla virittivät meitä seuraavaan ohjelmanumeroon, lapsuusmuistokirjoitelmien lukemiseen.

Kahvitauon jälkeen jakauduimme ryhmiin ideoimaan pelejä ”luovina kuin lapset”. Materiaalina oli liimaa, puutikkuja, palloja ja pahvia. Meidän ryhmässä teimme palloradan, jossa on hyppyri ja tunneli. Lisäksi teimme reittiin umpikujia ja kaksoiskujia. Sääntöjemme mukaan labyrintti piti selvittää pahvimailalla mahdollisimman vähin lyönnein ja mahdollisimman nopeasti.

Tämän teemaviikon ruokalistakin myötäilee teemaa; siksi lounaalla oli tänään tarjolla nauravia nakkeja ja muusia ja jälkiruuaksi hedelmäpilttiä. Käytävillä saattoi törmätä lapsellisesti pukeutuneisiin saparopäisiin opistolaisiin ja henkilökuntaan.

 

Tiistai, 25. helmikuuta: NUORUUSPÄIVÄ

synttarikortitPaljon onnea, Eira! Ullerin pitämän aamuhartauden jälkeen aloimme valmistella 17 vuotta täyttävän päivänsankarin juhlaa. Pistettiin pystyyn kakkukisa, ja päivänsankari sai toimia kilpailuraatina ja valita mieleisensä kakun. Askartelimme Eiralle kortitkin.

Ennen juhlaa keskustelimme salissa nuoruudesta. Aihetta oli pohjustettu kirjoittamalla otsikosta ”Millainen nuoruus minulla on ollut”. Muistan erityisesti, miten puhuttiin ensivaikutelmasta ihmissuhteissa. Monesti se on virheellinen, täynnä ennakkoluuloja. Tämä aika keskittyy ulkokohtaisiin arvoihin ja ne kestävämmät arvot jäävät toissijaisiksi. Kun kurkkaa syvemmälle sisimpään, voi hämmästyä suuresti.

Nuoruus on itsensä hakemista, kuvattiin keskustelussa. On tärkeää löytää omat vahvuutensa. Nuori voi ottaa vanhempiin ja lapsuudenkotiin rajusti etäisyyttä, mutta kodilla on kuitenkin nuoruudessa ja myöhemminkin ainutlaatuinen merkitys. Koti on paikka, jonne saa palata epäonnistuneena. Moni opistolainen kokee väliensä parantuneen kotiväen kanssa.

synttarikakkujaPäiväkahvilla vietimme Eiran synttäreitä. Reetta piti puheen, korteista luettiin onnentoivotukset, ja kuoro lauloi ”Onnen kyyhky lentää”. Sitten söimme herkullista banaani-mansikkahillokakkua.

onnittelulauluIltapäivällä keskusteltiin seksuaalisuudesta. Tuli paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa uskovaisten aikuisten suhtautumisesta seksuaalisuuteen. Se ei ole elämän tärkein asia, niin kuin nettisivujen perusteella saattaisi luulla. Se on kuitenkin merkittävä ja herkkä asia. Jokaisella on oma henkilökohtainen reviirinsä, eikä ole sama, kuka sen sisäpuolelle tulee, ja miten. Rakkaus ja seksuaalisuus ovat paljon laajempia kokonaisuuksia kuin fyysinen läheisyys. Olennaisinta on luoda syvä henkinen yhteys kumppaniin.

Keskusteltiin myös seurustelusta kovin nuorena. Mistä tiedän, kuka on se oikea? Ihastuksia tulee ja menee. Turha malttamattomuus olisi hyvä jättää ja antaa ajan kulua. Nuoruuden vapaudesta kannattaa nauttia.

Näin kului nuoruuspäivä. Pukeuduin tänään teeman mukaisesti huppariin, pistin pipon päähän ja ripustin kuulokkeet rekvisiitaksi roikkumaan kaulaan.

 

Keskiviikko, 26. helmikuuta: AIKUISUUSPÄIVÄ

Katsoimme aamulla Tuulin ja Jarin esityksen ”Kasvatuspulmia”. Siinä kuvattiin huvittavasti vanhempien neuvottomuutta lasten edessä. Vanhemmat kertailivat kasvatuskurssin oppeja ja miettivät, miten lapsia tulisi lähestyä. He valitsivat kasvatusperiaatteeksi lujuuden ja lempeyden, muttei se tuottanutkaan toivottua tulosta. Lopulta syy lasten ruokahaluttomuuteen selvisi – kummallinen sivumaku ruuassa!

Jakauduimme ryhmiin, joissa saamme tietyn verran aikaa ideoida ja harjoitella näytelmää ”Miltä aikuisuus näyttää”. Tarkoitus oli annettujen tarvikkeiden kanssa saada kasaan esitys, jossa olisi jokin aikuisten elämään liittyvä ongelma ja ratkaisu siihen. Useimmissa näytelmissä keskityttiin epäkypsään vanhemmuuteen. Tavallisia henkilöhahmoja olivat kaoottisiin tilanteisiin hermostuneet perheenäidit ja -isät.

Meidän ryhmämme oli olevinaan kotiompeluseuroissa. Etupenkissä on menossa tahtojen taistelu. Kaksoset riitelevät lelusta. Puhuja lukee Isä meidän -rukousta. Riita senkun yltyy, kunnes äiti kivahtaa: Nyt meni hermot! Hän sieppaa lelun ja heittää sillä puhujanpöydän toista kynttilänjalkaa. Kynttilä kaatuu ja sytyttää verhot tuleen. Kaikki ryntäävät pakokauhuisina ulos. Tulipalo saadaan sammumaan heittämällä siihen pari vesiämpärillistä.

aikuisnaytelma_2Eräässä näytelmässä oltiin lentokoneessa. Yhtäkkiä ohjaamossa sattuu sairauskohtaus. Tiedustellaan, onko koneessa sairaanhoitajaa tai lääkäriä. Lääkäriä ei löydy; yksi tunnustaa olevansa valelääkäri. Sattumalta tulee esiin, että matkustajien joukossa on lentäjä. Hänen avullaan matka voi jatkua.

Kello kolme kokoonnuimme keskustelemaan aikuisuudesta. Kysymyksissä oli paljon. Onko aikuisuus tylsää? Ovatko nuoret aikuisten mielestä vastenmielisiä? Onko aikuisilla kavereita? Kuinka jaksaa tehdä aina samaa työtä? Onko uskominen helpompaa aikuisena? Voiko perheetön tuntea olevansa rakastettu?

 

Itselleni jäi vahvasti mieleen, kun eräs opettaja puhui perheettömänä elämisestä. Jäi mukava mieli, kun hän tunsi tyytyväisyyttä osassaan. On hyvät elinolosuhteet ja terveys. Ei ole rampa, kuuro tai sokea. Lapsettomallakin on monia mahdollisuuksia kohdata lapsia. Rakkautta perheetön kokee esimerkiksi ystäviensä kautta. Tämä opettaja palaa synnyinseudulleen eläkepäivinään ja aikoo vielä toteuttaa monia haaveitaan.

 

Torstai, 27. helmikuuta: VANHUUSPÄIVÄ

Annin aamuhartaus isovanhempien merkityksestä oli liikuttava. Sen jälkeen saatiin tietoisku dementiasta. Aihe tuli lähelle minua miettiessäni erästä dementoitunutta läheistäni. Dementia on älyllisten toimintojen häiriö, jossa keskeistä on muistin heikkeneminen. Ensioireet ovat lieviä, mutta lopulta ei tunnista tuttujakaan kasvoja ja vain emotionaalisesti voimakkaasti latautuneet asiat muistuvat mieleen. Lapsuusmuistot voivat silti olla eläviä.

Kuulimme kokemuksia vanhustyöstä. Jaakon lähihoitajaharjoittelu vanhusten parissa oli ollut antoisa. 4H-yhdistys oli palkannut monia opistolaisia siivousavuksi tai viihdyttäjiksi vanhuksille. Vanhukset olivat olleet kovia keittelemään kahvia!

vanhusten_juttujaKeskipäivällä saimme vieraiksi ranualaisia vanhuksia. Haastattelimme heitä ryhmissä. Kertomukset olivat todella mielenkiintoisia. Lapsuus oli ollut työntäyteista ja vaatimatonta sota-aikaa, mutta ennenvanhaan oli tyydytty vähään. Toisaalta työ koettiin elämän rikkautena. Se ei ollut vain työtä, se oli elämäntapa.

vanhojen_kuunteijoitaVanhuksille on karttunutta elämänkokemusta, ja he ovat viisaita. Meille nuorille he antoivat hyviä elämänohjeita. ”Pitäkää nuoret yhtä niin, ettei kukaan jää yksin.” ”Käykää seuroissa, etteivät seurahalut vähene.” ”Kuntoilkaa, niin terveys säilyy.”

vanhoja_aulassavalokuviin_tutustumassa

.

.

.

.

.

.

.

rekiajelu_2Iltapäivällä pääsimme pienelle rekiajelulle. Hevoset juosta jölkyttivät ja kierros oli kiva kokemus. Eläimiä sai silitellä ja taputella. Mietittiin kavereiden kanssa, miten metkaa olisi körötellä joulukirkkoon hevosten vetämänä! Aivan kuin ennen vanhaan…

rakiajelu_3Hepo5.

.

.

.

.

.

.

Teemapäivien aikana käytiin läpi ihmisen elämänkaari alusta päätepisteeseen. Illalla oli paneelikeskustelu kuolemasta. Osallistuin siihen Riikan kanssa. Riikka on menettänyt äitinsä seitsemän vuotta sitten ja minä isäni kaksi vuotta sitten. Kerroimme kokemuksiamme kuoleman kohtaamisesta, hautajaisista, surutyön tekemisestä sekä kuoleman vaikutuksesta perheeseen ja uskonelämään.

Jännitti hirveästi. Se oli elämäni ensimmäinen esiintyminen ilman muistiinpanoja. En tarkoituksella tukeutunut niihin, sillä halusin kertoa mahdollisimman luontevasti itselleni todella arasta aiheesta. Oli vaikeaa olla siellä koko koulun edessä, mutta silti niin antoisaa! Siinä kynttilänvalossa elin tapahtumat uudelleen, ja puhuminen puhdisti. Suru on suuri, mutta kaipauksen läpi kuultaa aina uusi toivo.

Iltahartaudessa käsiteltiin Saarnaajan kirjan kohtaa, jossa kehotetaan muistamaan Luojaa nuoruudessa. Omatunto neuvoo meitä heittämään turhan pois. Saisimme pitää kirkkaana päämäärän, että olemme kulkemassa taivaan kotia kohti.

Comments are closed.