”Ei täällä osaa enää edes jännittää”

Usva ja Paavo olivat lukuvuoden 2012 – 2013 opiskelijoita Ranuan opistossa. 19-vuotias Usva oli edellisen kevään ylioppilas. Hän tuli opistoon kuvataidelinjalle mutta opiskeli paljon myös viestintälinjalla. Paavo tuli opistoon peruskoulun jälkeen ja valitsi käden taitojen linjan.

Usvasta ja Paavosta oli mielenkiintoista kuulla, mitä toinen oli opistossa opiskellut ja kokenut. Kokemuksista löytyi yllättävän paljon yhteistä.

Usva kulkee opistolla usein kamera kaulassaan. Valokuvauksen lisäksi hän harrastaa esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista sekä musiikkia.

Usva kulkee opistolla usein kamera kaulassaan. Valokuvauksen lisäksi hän harrastaa esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista sekä musiikkia.

Usva: Mä oon opiskellu taideaineita ja viestintää. Opetus on ollu käytännönläheistä. Oon vapautunu tekemään kaikkia kuvisjuttuja ja keskittyny enemmän siihen, että onnistuu ite, ku että onnistuis opettajan näkökulmasta. Oon siis vapautunu sellasista suorituspaineista, joita mulla oli aiemmin koulussa.

Paavo: Mulla on just sama, että oon alkanu enemmän miettiä sitä, että hyväksyy ite sen oman työn.

U: No mitä käden taitojen linjalla tehdään?

P: Aika paljo se on käsillä tekemistä, niinku nimiki kertoo. Teknisestä työstä oon ollu tosi kiinnostunu.

U: Mitä sä oot tehny siellä? Jotain puukkoja ainaki?

P: Puukon oon tehny ja sitte puusohvaa.

U: Miten sä vaan aloit tekee jotain puusohvaa?

P: Sain yhestä kirjasta vinkin ja sitä vähä muokkasin. Harjoteltiin ensin teknistä piirtämistä ja tehtiin tarkat kuvat. Aina ku saa jonku vaiheen valmiiksi, vaikka selkänojan, niin tulee enemmän motivaatiota, ku näkee sen oman käden jälen.

U: Että se on aluksi ollu vaan puuta, ja sit siitä on tullu sohva!

Paavo on perheensä yhdestoista lapsi Ranuan opistossa. Opistovuoden aikana hän on opiskellut ja harrastanut monipuolisesti musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.

Paavo on perheensä yhdestoista lapsi Ranuan opistossa. Opistovuoden aikana hän on opiskellut ja harrastanut monipuolisesti musiikkia, liikuntaa ja käsitöitä.

P: No mitä sä oot tehny taidelinjalla?

U: Paljon teknisiä harjotuksia, värioppia ja piirtämistä. Sitte kuvailmaisussa maalataan enemmän oman mielikuvituksen pohjalta.

P: Entä viestintä, mitä se pitää sisällään?

U: Esimerkiksi radio- ja lehtijuttuja. Tehdään paljo opettajan kanssa yhteistyötä. Mä oon aina aatellu, että oon enemmän teoriaihminen. Ku tulin opistoon, ni täällä hirveesti tehdään!

Itseluottamuksesta

P: Puheviestintä on mulle kans ollu semmonen, että siinä on saanu itseluottamusta. Oon nyt paljo varmempi kesätyön hakemisissa ja näissä.

U: Mun mielestä opistossa on helppo alottaa esiintyminen, ku kaikki on tuttuja eikä hirveesti enää ajattele, mitä muut ajattelee itestä.

P: Täällä on oppinu siihen, että jos joku pyytää, ni ei oikein osaa sanoa ”ei”.

U: Niinpä! On hassua, ku täällä ei osaa enää edes jännittää. Onhan se aina esiintymistilanne, ku pitää vaikka puhua mikrofoniin koko opiston edessä. Sitte oli se paneeli siellä talvipäivillä. En usko, että ennen opistoa oisin menny semmoseen.

Puhumisesta, tunteista, ystävistä

P: Opiston alussa aattelin henkilökunnasta, että ne vain määrää, ja mutta sitte oon huomannu, että niitten kanssahan voi puhua. Ja joskus saattaa olla parempiki, että puhuu just henkilökunnan jäsenen kanssa.

U: Täällä ku puhuu opettajan kanssa, ni voi olla ihan vastavuoronen.

taalla_kaydaan_arki_lapiP: Ja oma kämppä on tavallaan toinen koti. Lämmin vastaanotto aina.

U: Ku asuu kavereitten kanssa, niistä on tullu ihan uudenlaisia kavereita. On luontevaa vaan olla, ja voi vaikka mennä omaan huoneeseen, ja kaikki ymmärtää sen. Ajasta ei tarvi koko ajan ottaa kaikkea irti, että aina on pakko hengailla ja olla tosi hauskaa. Pystyy rentoutumaan.

P: Täällä käyään koko arki läpi kavereitten kans, ja ku tuntemukset vaihtelee, ni voi purkaa toisille.

U: Ja aika helposti tulee purettua kaikenlaista. Jos vaikka opistossa on tapahtunu jotain, mikä mietityttää, on luonnollista puhua illalla kaverille.

P: Esimerkiksi jos on jääny mieleen joku puheenvuoro, siitä voi syntyä keskustelua. Meiän kämpässä jääkiekosta ja sählystä puhutaan tietysti usein, ku melkeen kaikki harrastaa niitä. Ja eilen käytiin kaverin kans läpi kuorojuttuja.

U: Mutta sitte ku näkee kotiväkeä viikonloppusin, ni on hankala kertoo yhtäkkiä opistosta, ku täällä tapahtuu niin paljo. Ei tiiä mistä alottas, ku siihen kuuluu niin paljo kaikkea hyvää ja toisaalta suruja ja kaikenlaisia tunteita.

Uskosta

P: Uskomisesta vois sanoa, että opistossa se on helppoa, ku on uskovaisia ympärillä koko ajan.

U: Nii, kuulee muitten puhetta uskosta ja enemmän tavallaan kokee sitä. Ja opisto on siinäki mielessä hyvä, että uskosta tietää enemmän. Ja se kiinnostus vain lisääntyy.

P: Täällä entistä enemmän uskoo omaksi parhaakseen. Ei sen takia, että vanhemmat haluaa, vaan että vahvistuis oma usko.

Comments are closed.