Opistoon maalarina, ylioppilaana, sosionomina

Kansanopistoon voi lähteä muulloinkin kuin peruskoulun jälkeen. Juho, Maiju ja Anniina tulivat opistoon 19-vuotiaina ja Annukka 26-vuotiaana.

 

Miten päädyit opistoon?

Juho: Kirjoitin ylioppilaaksi enkä päässyt haluamaani jatko-opiskelupaikkaan. Täältä Ranuan opistosta löytyi kuvataidelinja, joka kiinnosti minua.

Maiju: Koko lukioajan halusin tulla opistoon. Tulin viestintälinjalle, ja yksi suurimmista toiveistani oli saada täältä itseluottamusta ja esiintymisvarmuutta.

Anniina: Opiskelin maalariksi ammattikoulussa. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä haluan tehdä. Opiston kuvataidelinjalle tulin etsimään jotain uutta.

Annukka: Kymmenen vuotta sitten olin Ranuan opistossa käden taitojen linjalla. Sen jälkeen opiskelin leipuri-kondiittoriksi ja koulunkäyntiavustajaksi, ja nyt minulla on loppusuoralla sosionomiopinnot. Olin kuitenkin välivuoden tarpeessa. Ajatus lähteä viestintälinjalle oli ollut mielessäni oikeastaan jo viisi vuotta.

Millaisia ennakkoluuloja tai pelkoja sinulla oli?

Maiju: Etukäteen pelkäsin, että mitä jos täällä ei olekaan ketään, jonka kanssa voin olla oma itseni, ja jos en voikaan ystävystyä myös nuorempien opiskelijoiden kanssa. Pelkoni osoittautuivat turhiksi.

Annukka: Minunkin suurimmat ennakkoluuloni liittyivät siihen, miten minut otetaan vastaan näin vanhempana. Minuun on suhtauduttu ihan samanlaisena opistokaverina. Opistoon sopeutuminen tässä iässä on eniten omasta asenteesta kiinni.

Miksi opistovuosi on hyvä sinulle juuri tässä elämänvaiheessa?

Anniina: Jos olisin tullut opistoon suoraan peruskoulusta, olisin varmaan ollut hiljainen ja epävarma enkä olisi osannut olla näin vapaasti oma itseni.

Juho: Opistovuosi sattui just hyvin tähän saumaan. 16-vuotiaana olisin varmaan ollut herkempi kavereiden vaikutuksille. Nyt uskallan sanoa mielipiteeni ja toimia niiden mukaan.

Annukka: Tämä on ollut minulle rikas vuosi, monella tavalla rikkaampi kuin kymmenen vuoden takainen. Kaikki on ollut myönteistä, mitä olen saanut. Me täysi-ikäiset olemme saaneet myös työtehtäviä opiston erityislinjalla, ja se on liittynyt hyvin omaan opiskelualaani.

Millaisia merkittäviä kokemuksia opistovuosi on sinulle antanut?

Annukka: Opiston ulkomaalaisten kanssa oleminen on rikastuttanut ajatteluani. Vuorovaikutus heidän kanssaan on ollut myös sopivan haasteellista, koska aina ei yhteistä ymmärrystä löydy heti. Kärsivällisyys palkitaan.

Maiju: Itsetuntoni on kohonnut, kun olen saanut tehdä monenlaisia asioita, joissa olen hyvä. Olen löytänyt itsestäni uusiakin puolia. Esimerkiksi näytelmäroolit ovat olleet kivoja.

Juho: Vaikka en ole viestintälinjalla, olen opiskellut myös radiotyötä ja saanut siitä mielenkiintoisia kokemuksia. Englannin kielen taito on kehittynyt amerikkalaisten kanssa. Taidelinjalta olen saanut valmiuksia taidepainotteisille aloille ja pääsykokeisiin.

Anniina: Olen saanut hyvää soitonopetusta, ja pianonsoitossa kehittyminen on saanut minut ajattelemaan myös musiikkialalle hakeutumista.

Mikä on ollut parasta opistossa?

Maiju: Parasta on se, että saan olla uskovaisten keskellä.

Anniina: Usko on omakohtaistunut entisestään. Ajattelen enemmän, miten haluan elää, että pysyn uskomassa.

Annukka: Parasta on, että oppitunneilla voimme puhua asioista myös uskon näkökulmasta. Olen tottunut opinnoissani jakamaan ajatuksiani aika paljon, mutta uskon näkökulma on aina jäänyt noista ajatuksista pois. Minulle henkilökunnan jäsenet merkitsevät paljon. He ovat kokeneempia aikuisia, joiden kanssa voin keskustella syvällisistä asioista.

Juho: Minun on tullut mietittyä omia arvojani: mitä oikeasti arvostan ja miten haluan toimia. Esimerkiksi elämänkaariviikon keskusteluissa tuli mieleen, että haluaisin vielä paremmin tuntea sisarukseni ja vanhempani ja viettää aikaa perheen kanssa, kun vielä asun kotona.

Mitä asioita opistosta arvelet muistavasi kymmenienkin vuosien päästä?

Annukka: Teemaviikot jäävät ainakin mieleen. Muistan asioita elämänkaariviikolta myös kymmenen vuoden takaa. Luulen, että tämä hyvä ilmapiiri ja yleinen tunnelma jäävät parhaiten mieleen.

Maiju: Muistan vapaan ilmapiirin. Käytävilläkin saattoi laulaa Siionin lauluja, ja aina löytyi luotettava ihminen, jonka kanssa puhua.

Juho: Mukava ja säilyvä muisto opistosta on myös itse kudottu viltti ja muut käsityöt.

Mitä teet opiston jälkeen?

Juho: Ensin käyn armeijan ja sitten lähden opiskelemaan ammattikorkeaan tai yliopistoon.

Maiju: Minulla on opiskelupaikka sairaanhoitajakoulussa Kajaanissa.

Anniina: Pyrin opiskelemaan musiikkialalle. Jos en saa koulupaikkaa, saan varmasti töitä maalarina.

Annukka: Teen opinnäytetyön valmiiksi ja lähden töihin!

Comments are closed.